Artikkelikuvan hieno artikkeli https://www.ft.com/content/b0865633-82f2-4a49-ae0e-3bc0d1087a31 päättyy toivon ja pelon sisäiseen pohdintaan
Toivon epätoivoisesti, että tällä kertaa perumme historian – ja varmistamme, että sijoittajat ja sääntelyviranomaiset ympäri maailmaa oppivat nopeasti SVB-kriisistä ja parantavat riskinhallintataitoja. Mutta pelkään myös, että viime vuosikymmen määrällinen keventäminen on vääristänyt rahoitusta niin syvästi, että odottamattomia ketjureaktioita tulee, jos ei pankeissa, niin muissa rahoitusalan osissa.
SVB:llä saattaa nyt olla paikka historiankirjoissa. Valitettavasti tämä tarina tuskin päättyy tähän.
Gillian Tett on FT:n toimituskunnan puheenjohtaja ja Yhdysvaltain päätoimittaja.
Olen ollut yhdessä mukana minäkin ja se ei unohdu. TYP:n viimeisistä vuosista tehty historiikki alkaa esipuheellani, jossa lainaan:
J.K.Galbraith: Pankkitoiminta saattaa hyvinkin olla ura, josta kukaan ei toivu.
Kun nyt vertailen kokemuksia maailman mittakaavaan ja pikkuruiseen paikallispankkiin, niin yhtäläisyyksiä löytyy.
Ja yhteistä on, että päätöksentekijän -kaikilla tasoilla – rajoittuneisuus ja ongelmien monimutkaisuus ja toiminnan suuri vaikuttavuus yhdistettynä johtaa pelottaviin ulottuvuuksiin.
Gillian Tett onnistuu tiivistämään perimmäisen kysymyksen näin:
”Nuo tapahtumat opettivat minulle totuuden rahoituksesta, jonka jätämme usein huomiotta. Vaikka pankkitoiminnassa näyttäisikin olevan kyse monimutkaisista luvuista, se perustuu liukkaaseen ja aivan liian inhimilliseen käsitteeseen ”luotto” latinan kielen credere merkityksessä, joka tarkoittaa ”luottaa” – eikä missään muussa kuin suhteessa ”luottoon” .vähimmäisvarantojärjestelmään fraktional bankingntoiminta” –konsepti, joka syntyi keskiaikaisessa ja varhaisrenessanssin Italiassa ja muotoilee nyt modernia rahoitusta.
Pankin luottamushenkilönä jouduin ymmärtämään tämän asian, kun kävelin SKOP:n hallintoneuvoston jäsenen Aktian silloisen toimitusjohtajan Kristian Gestrinin kanssa Espaa pitkin hän pankkiin ja minä Eduskuntaan.
SKOP oli otettu Suomen Pankin haltuun ja näkyvä myllerrys oli alkamassa. ”Nyt on huolehdittava likviditeetistä”, sanoi Kristian, luulen toistaneeni samat sanat TYP:n väelle.
Samalla päädyin salaamaan kaikkein vaikeampia asioita ja se oli todella raskasta. Paniikin lietsomista piti välttää, mutta myös kaikkein pienimpienkin vihjeiden antamista vaikeuksista ei saanut päästä suustaan.
Itse muistan kerran tilanteen synkkyydestä puhuneeni Suomen Pankin Kalevi Sorsalle ja Säästöpankkien tilanteen pelastamisesta Postipanin yhteyteen mainitsin pääjohtaja Seppo Lindblomille ja rehellisesti tunnustin TYP:n vaikean tilanteen myös presidentti Mauno Koivistolle.
Asiat sittemmin vierivät ja pankkikriisin suuret kustannukset kaatuivat valtiolle.
Sen operaation syitä ja vastuista sitten puitiin moni vuosia oikeuslaitoksessa.
