Saaristoareena oli enemmän pakkopulla. Siitä puuttui kaksi merkittäväa osa: Julkisuus ja rohkeus. Nimittäin keskinäistä päivittelyä on harrastettu jo tarpeeksi. Mahtavat puheet teoista kaikuvat ontoilta, kun tuntee menneisyyden ja tuntee politiikan logiikan. Ratkaisuja tarvitaan
Julkisuuden puute on kyllä puhtaasti järjestäjien moka: Onko Saaristolautakunta ja/tai kaupungin viranhaltijat tai Rantamaksiinien yrittäjät jättäneet työnsä tekemättä olisi syytä selvittää. Jos kaupungin Saaristolautakunta lähtee tällaiseen leikkiin, pitää asiat hoitaa kunnolla. On ymmärrettävää, että yrittäjillä on kädet täynnä; pitää takoa kun rauta on kuumaa ja ihan mukavasti näytti paikalla asiakkaita olevan. Ravintolan palvelujen käyttäjät olivat enemmistössä ja se on afäärien kannalta ei huono-juttu. Siinä yhteinen asia helposti jää vähemmälle huomiolle.
Itse asiasta kuultuna: Ei itään uutta Saaristomeren suojelusta. Tosiasiat sanotaan, että hajakuormitus maataloudesta ei ole vähentynyt eikä Saaristomeren tilassa ole vuosikymmeniin tapahtunut mitään parannusta.
Ei se ole maanviljelijän vika, että hän yrittää tienata myytävillä tuotteilla, vielä vähemmän elintarvikkeita syövän. Se on olevinaan vapaata markkinataloutta. Se on siis joko säännösten eli lainsäädännön ja julkisen rahoituksen vika. Se on kansanvallan vika, kun ei ole kieltänyt ravinteiden päästöä vesiin ja tai kun ei ole riittävästi rahoittanut niiden puhdistusta. Tosiasioista puhuminen luokitellaan syyllistämiseksi.
Jaakko Ruola ymmärtää ja tekee omalla julkisuustyölään ja Saaristomeren pelastamisprojektillaan Kari Veijosen kanssa kuvan ja sana keinoin työtä asian puolesta innolla ja taidolla. Enää ei ole kysymys siitä, etteivätkö kaikki tiedä, mistä kysymys.
Tiedetään, että tekemättä ei voi jättää. Tiukka lainsäädäntö tuotannolle ja riittävä rahoitus pelastustoimille. Säädäntöä on valvottava ja maanviljelyn on säätöjä noudatettava ja varmistetta aktiivisesti säännellyn toteuttamiseen – se olkoon julkisen tuotantotuen ehto Nro 1.
Valtion ja kuntien on toimintaa rahoitettava ja rahat on suunnatta kohteisiin sen perustella mistä toimesta on eniten Saaristomeren kannalta hyötyä.
Ja sitten tule kovin pointti: Tämä on rahoitettava maankäyttömaksulla,
joka on kiinteistöveron tyyppinen, jonka maksu määräytyy omistuksen arvon suhteen: Tähän pitää osallistua maan ja metsän omistajien, vakituisten ja vapaa-ajan asuntojen omistajien sekä teollisuuden, palvelujen , että kuntien. Tähän veroluontoisen maksun keräämiseen on tavanomaisesta verotuksesta poiketen osallistuttava siis myös omistajien, joiden omistuksen arvon säilyttämisestä ja parantamisesta on kysymys.
Tätä homma ei oikeudenmukaisuussyistä voi vierittää vain palkanmaksajain tulo- ja kulutusveroilla hoidettavaksi.
Velvollisuuden tuntoisia ovat kansanedustajat – kiitos läsnäolostanne: Primus oli Aki
Kansanedustajat Esko Kiviranta , Aki Linden ja Johannes Yrttiaho sekä Timo Tirri jutustelivat mukavasti ja fiksusta, Mutta primus inter pares oli Lindenin Aki.
Tunnettua on Akin huippuluokan erityisosaaminen, mutta se, että hän on laaja-alainen. asioiden ja elämän ymmärtäjä ehkäpä yllätti harvalukuisen kuulijakunnan. Kokoomusvaikuttajat se veti vakaviksi.
– SDP ei olekaan vain Sanna Marin, puki sanoiksi fiksu ei-demari tuttava.
