En ole ehtinyt lukea paksu opusta. Sen sijaan oli julkistamistilaisuudessa, johon kutsutut olivat saapuneet sankoin joukoin – paljon entistä tietoa ja kokemusta edustettuna kansakunnan kaapinpäältä, mutta myös kavereita !
Kirjan esittely sujui sutjakkaasti, lehtimiehiltä Jari Korkki sai vaivoin lypsettyä kysymyksen – Pöydässä arveltiin, ettei parane kysyä, jotta voi kirjoittaa mitä haluaa.
Lipposen hallituksen ministerit suitsuttivat luullakseni ihan vilpittömästi. Ja saatiin kommentti siihenkin, mitä jäi tekemättä: sosiaali- ja terveysuudistus jäi Lipposen ja Soininvaaran piippuun. Se olisi pitänyt hoitaa jo silloin. Tauti ei hoitamatta parane.
Mitä nykymenoon ohjeeksi: Yhteistyötä suurimpien puolueiden kesken ja laajalla pohjalla, kun ajata ovat nyt vaikeammat kuin silloin, kun ongelmia oli tarpeeksi. Ei ihan huono ohje.
Valtionhoitaja oli aikoinaan voittaneiden valkoisten vallanaikana valtionhoitajan tittelillä. Miten sopii sellainen Paavon kirja nimeksi. Kuninkaillakin on ollut valtionhoitajia esim. Birger Jarl, joka löytyy Paavon laajasta sukulaistaustalta. Tulen näissä kohdissa vähän vaivautuneeksi, mutta muistan sukututkimuskiinnostuksen olleen Paavon isän harrastuksena. Itse olin ajatellut nimen olevan sopivan siksi, että Paavo Lipposen hallitukset hoitivat valtiota hyvin.
Tilaisuus päättyi KAJ yhtyeen Paavo Lipposen lauluun, joka on esitetty hänelle vuonna 2010, kova ajankohtainen juttu. Juontaja Jari Korkki opastaa löytämään esityksen:
Kevyt tarkennus: KAJ esiintyi Lipposelle 2010, yhtyeen keski-ikä oli tuolloin <17v. Halukkaat voivat etsiä huikean esityksen, joka alkaa kohdasta 1h 24 min 16 sek https://youtu.be/Rhviz66gquY?si=BAKjEPEYOSLsW4mJ
No tietenkin siellä oli juttua Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan rooleista.
On aiheellista varmaankin puhua avoimesti tällaisistakin asioista.
Eihän se ole mitenkään poikkeuksellista, että työväenpuolueessa toimii dialektiikka; voima synnyttää vastavoiman. Kilpailu asetelmaa selitetään ideologisilla linjariidoilla. Useimmiten henkilökohtaiset pyrkimyksiä perustellaan aatteellisilla eroilla, kuten Taavi Tainio aikoinaan analysoi.
Onhan eroja näkemyksissä, menettelytavoissa ajoitukissa ja ties missä nk. asiakysymyksessä, mutta kyllä vahvana taustalla on kamppailu Helsingin sd-piiriin johtamisesta. Helsinki on tapaus sinänsä, sillä se on samanaikaisesti vaalipiiri ja kunnallisjärjestö, joten jaettavaa on. Sellaisessa kisassa tahtoo tulla ryppyjä, joissa potut maksetaan suurempina pottuina.
Ulkopuolisena pelin kovuus on avautunut minulle vasta Tuomiojan Ekin avoimien muistelmia lukiessani. Sinisilmäisyyttäni sain huomata, että Erkki Tuomioja ei suinkaan ole ollut, – kuten olin luullut – vain omaperäinen, lukenut sofistikoija, vaan hän ahkeroi junttauksessa puhdasoppisena poliittisena pelurina, jonka ulkoisena tavaramerkkinä oli olla eri mieltä erityisesti puolueen johdon kanssa.
Tarja Halonen on temperamentiltaan suorempi – reilumpi .
Eduskuntaryhmässä pisti Paavoa matalaksi haukkumalla, että
””Paavo Lipponen on vain ihan samanlainen oikeistodemari kuin Rönnholmin Mikko tosin 30 senttiä pidempi.”
Muistelmien kirjoittamien on kovaa homma: Taisi kustantaja kertoa, että ensimmäisen osan kirjoittamiseen meni 2,5 vuotta seuraaviin viisi ja viimeiseen 10 vuotta. Sivuja yhteensä yli 1800.
Kaiken mahdollisen lukeminen voi olla turhaa – väite ei kuitenkaan koske Paavon Lipposen kirjoja, jotka ovat välttämättömiä tulevaisuuden hallitsemiseksi
