Edward Luce FT Liberalismi hiipuva tähti https://www.ft.com/content/c2bcf288-afb6-4b24-8107-c483c3394c74
Hydrauliikan lait ovat rikottu. Donald Trumpin kannatusluvut ovat laskeneet toisen kauden pohjalukemiin, mutta demokraattipuolueen kannatus on laskenut vielä enemmän. Niiden pitäisi olla nousussa. Vain kolmannes amerikkalaisista hyväksyy heidät. Samaa voidaan sanoa keskustalaisista ja keskustavasemmistolaisista puolueista kaikkialla lännessä. Poikkeuksena on Kanada. Tämä johtuu siitä, että Mark Carneyn liberaalipuolue on Kanadan itsemääräämisoikeuden vankin puolustaja – oppositio on ollut liian myötämielinen Trumpin kanssa. Mutta Kanada on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Länsimainen liberalismi on edelleen perääntymässä.
Sisäisten jakolinjojen lisäksi nykyliberalismilla on kaksi luonteenpiirrettä, jotka enteilevät pahaa sen uudelleennousemusta.
Ensimmäinen on vakaumuksen puute.
Se kaikki osoittaa oikein hyvin Trumpin, Faragen, Le Penin ja muiden vaarat. Olisi huolimatonta olla tekemättä niin. Mutta kielteisen argumentin esittäminen ei riitä. ”En ehkä ole kaunis, mutta oletko nähnyt sitä rumaa ihmistä vierelläni?”, ei yksikään kauneuskilpailun voittaja ole koskaan sanonut. ”Vahvempia yhdessä”, ”Kun taistelemme, voitamme” tai niiden kampanjamuunnelmat eivät peitä alla piilevää epävarmuutta. Kuten Bill Clinton kerran sanoi, vahva ja väärä voittaa aina heikon ja oikean. Fokusryhmät eivät voi ratkaista tätä.Länsimaisen liberalismin toinen heikkous on suvaitsemattomuus.
Edward Luce viittaa covid ajan kokemuksiin ja liberaalien kovaan terveyslinjaan.
Tästä tulee mieleen Suomen ja Ruotsin tapausiin, jossa me yhteen ääneen tuomitsimme Ruotsin linjan. Jälkeenpäin arvoituna meidän voimanaisemme Krista Kiuru oli suvaitsematon muille näkemyksille. En tarkoita että se olisi Kristan vika, että koulujen sulkeminen meni överiksi.
Mutta tarkoitan aiheeseen liittyen, että on oikea arvioida löytää liberalismissa suvaitsemattomuutta, joka muistuttaa uskonomaista suhtautumista vääräoppisiin. kun satumme omistamaan ainoan oikean totuuden.
Edward Luce arvioi ja jatkaa synkkään arvioon liberalismin tulevaisuudesta:
Laajenevat uskonnot etsivät käännynnäisiä. Heikentyvät jahtaavat kerettiläisiä. Muodoltaan ja sisällöltään länsimainen liberalismi on vaarallisen lähellä jälkimmäistä.
Hyvä uutinen on, että liberalismi on toipunut aiemminkin itseluottamuksen menettämisen jälkeen. Huono uutinen on, että sen välttämättömyyden uudelleen löytäminen vaati kansanmurhan.
Toivo ihmiskunnan olevan oppimiskäyrällä ei ole strategia. Liberaalin demokratian myönteiset perustelut nykymaailmassa odottavat edelleen kuulemistaan.
Sota ja kansanmurha ovat, mutta ne eivät ole ohi eikä niiden raakus näytä koskettavan riittävästi.
Truppilaisuus säikyttää, mutta senkin voittajaksi huudetaan apuun markkinavoimia, joiden näkymätön käsi ei välttämättä ole liberaali, sille kun riittää tienaaminen tai toisin päin ajateltuna, markkinavoimat reagoivat vasta tappioihin. Ja tappiot eivät synnytä hyvinvointia vaan pikemminkin vain syyllisten etsintään.
Ja kuten tiedämme syyllinen on eliitti, joka useimmiten liitetään liberaaleihin.
Ei oikein hyvältä näytä – voimattomuuden tunne valtaa mielen.
