Thomas Pikettyn uusi kirja (Capital et ideolie) Pääoma ja ideologia on ilmestynyt vielä vain ranskaksi. Kirjasta saattaa tulla jopa poliittisesti vaikutusvaltaisempi kuin ranskalaisen ekonomistin vuoden 2013 yleiskatsaus eriarvoisuuteen, Pääoma 2000-luvull , arvioi Simon Kuper FT artikkelissa 26.9.2019
Referoin alla artikkelin pääsisällön:
Epätasa-arvo on noussut vasemmiston esityslistalla etenkin erityisen epätasa-arvoisissa Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Nyt Elizabeth Warren voi nousta ensimmäiseksi uudelleen jakamisen presidentiksi sitten presidentti Franklin D Rooseveltin jälkeen, kun taas Corbynin jälkeinen valittavissa oleva uusi johtaja voisi saavuttaa samanlaisen aseman Isossa-Britanniassa.
Piketty selittää, miksi tämä voisi olla hetki kääntyä tasa-arvoon, ja mitkä politiikat voivat saada sen tapahtumaan. Hänen lähtökohtansa on, että eriarvoisuus on poliittinen valinta. Se on jotain yhteiskunnan valitsemaa, ei väistämätöntä teknologian ja globalisaation seurausta. Marx piti historiaa luokkataisteluna, mutta Piketty näki sitä ideologioiden taisteluna. Hänen mukaansa jokainen epätasa-arvoinen yhteiskunta luo ideologian eriarvoisuuden perustelemiseksi. Tämän ansiosta rikkaat voivat nukkua rauhassa kaupunkitaloissaan, kun kodittomat jäätyvät ulkopuolelle. Yhä kunnianhimoisessa epätasa-arvoisessa historiassa muinaisesta Intiasta nykypäivän Yhdysvaltoihin Piketty kertoo perusteluista, jotka toistuvat ajan myötä: “Rikkaat ihmiset ansaitsevat vaurautensa.” “Se valuu muillekin.” “He antavat sen takaisin hyväntekeväisyyden kautta.” “Omaisuus on vapautta . ”” Köyhät ansaitsevat ansaitsematta. ”“ Kun aloitat varallisuuden jakamisen, et tiedä missä lopettaa ja tulee kaaosta ”- suosikki argumentti Ranskan vallankumouksen jälkeen. ”Kommunismi epäonnistui.” “Raha menee mustalle ihmiselle” – väite, joka Piketty sanoo selittävänsä, miksi epätasa-arvo on edelleen suurin maissa, joissa esiintyy historiallista rotuerottelua, kuten Brasilia, Etelä-Afrikka ja Yhdysvallat.
Toinen yleinen perustelu, jota hän ei mainitse, on ”korkeat verot ovat rankaisevia ” – ikään kuin pääkysymys olisi uudelleenjaon taustalla oleva oletettu psykologia eikä sen todelliset vaikutukset. Kaikki nämä perustelut täydentävät sitä, mitä hän kutsuu ”omaisuuden sakraalisoinniksi”.
Mutta tänään hän kirjoittaa, että ” propriétariste ja meritokraattinen kertomus” on muuttumassa hauraaksi.
Properieteriste on rankasta tuleva termi kuvaamaan oikeusjärjestelmäämme, joka perustuu yksityiseen omistusoikeuteen. Meritokratia on taas järjestelmä jossa edetään osoitettujen aikaansaannosten perustella. Markkinatalous ja liberaalidemokratia ovat rakentuneet näille ja on paljon puhuttu mahdollisuuksien tasa-arvolle. Myös sosialidemokratia on laajasti hyväksynyt, että markkinatalouden avulla on saavutettu paljon hyvä taloudessa ja että markkinatalouden olosuhteissa on voitu myös rakentaa hyvinvointivaltioita kaikkien kansalaisten turvaksi. Hyvinvointivaltio on kuitenkin joutunut vaikeuksiin julkisen rahoituksen jouduttua vastatuuleen, samalla kun taloudellinen kasvu on heikentynyt ja työttömyys ja eriarvoisuus on kasvanut. MR
Yhä enemmän ymmärrystä siitä, että rikkaat ovat onnistuneet vahvistaman asemiaan niin sanotusta meritokratiasta, he saavatt lapsensa korkeakouluihin, ostavat poliittista vaikutusvaltaa ja piilottavat rahansa verotukselta. Lisäksi Piketty toteaa, että varakkaat ovat useasti miehiä ja heidän elämäntapojensa on yleensä haitallisia ympäristölle. Donald Trump – ilmastomuutoksen kieltävä, joka valittiin presidentiksi kiletäytymällä paljastamasta veroilmoituksiaan. Hän on ilmiön ruumiillistuma.
Itse asiassa uudelleenjakamisen tuki kasvanut jopa nopeammin kuin Piketty myöntää, etenkin Yhdysvalloissa.
HuffPost / YouGov-kyselyn mukaan amerikkalaisista kaksi kertaa enemmän tuntee nyt enemmän epäluottamusta kuin ihailua miljardöörejä kohtaa . Alle 30-vuotiaita amerikkalaisia aikuisia sanoo uskovansa ”sosialismiin” enemmän kuin ”kapitalismiin”, Tämä sukupolvi omistaa liian vähän omaisuutta sen sakraalisoimiseksi.Oikeisto-keskustalaiset puolueet lännessä ovat kääntyneet populismiin, koska heidän alhaisen verotuksensa pienvaltioiden tarina ei myynyt enää. Oikeistolainen populismi puhuu nykyisen anti-elitistisen, meritokraattisen vastaisella tyylillä. Se keskittää kuitenkin tietoisesti keskustelun omaisuudesta siihen, mitä Piketty kutsuu ”rajaksi”). Se jättää aukon poliittisilla markkinoilla uudelleenjakamisen ideoille. Olemme nyt aivan kuten vuonna 1900, kun äärimmäinen eriarvoisuus auttoi perustamaan sosiaalidemokraattisia ja kommunistisia puolueita.
Piketty asettaa uuden jakautumisohjelman. Hän vaatii ”koulutusoikeutta” – käytännössä siten, että sama summa käytettäisiin jokaisen koulutukseen. Hän kannattaa työntekijöille suunnattua sananvaltaa yrityksen johtamisessa, kuten Saksassa ja Ruotsissa. Mutta hänen tärkein ehdotuksensa on varallisuusvero. Hän ei halua levittää omaisuutta kaukana väestön alaosaan, joka edes rikkaissa maissa ei ole koskaan omistanut paljon omaisuutta. Hänen mukaansa tämä vaatii yksityisomistuksen määrittelemistä uudelleen ”väliaikaiseksi” ja rajoitetuksi: voit nauttia siitä elämäsi aikana kohtuullisina määrinä. Hän ehdottaa 90 prosentin varallisuusveroa miljardööreille. Saaduista tuloista Ranskan kaltainen maa voisi antaa jokaiselle kansalaiselle 25-vuotiaana noin 120 000 euron arvoisen rahasto-osuuden.
Hyvin korkeat veroprosentit, hän toteaa, eivät estäneet nopeaa kasvua kaudella 1950–80.Elisabet Warren (Pikettyn kanssa työskentelevä) ehdottaa 2 prosentin vuotuista veroa kotitalouksien omaisuudelle, joka on yli 50 miljoonaa dollaria, ja 3 prosentin veroa miljardööreille. Hän arvioi, että tämä vaikuttaisi 75 000 kotitalouteen ja tuottojen tulot olisivat 2,75 biljoonaa dollaria 10 vuodessa. Kyselyjen mukaan useimmat amerikkalaiset pitävät ideasta.
Paradoksaalisesti, plutokraattinen Yhdysvallat voi olla ihanteellinen maasto varallisuusveroon. Inseadin taloustieteilijä Mark Stabile huomauttaa, että ensinnäkin rikkailla amerikkalaisilla on nyt niin paljon vaurautta, että vaikka Warren kaappaisi vain pienen osan, se voisi tuottaa paljon; toiseksi, amerikkalaisilta verotetaan heidän passejaan, joten varallisuuden siirtäminen ulkomaille ei pelasta heitä (ja Warren räjäyttäisi moitteettomat poistumisverot kaikille, jotka luopuvat kansalaisuudesta);Viimeiseksi, SwissLeaksin ja Panama Papersin ansiosta olemme oppineet paljon siitä, kuinka rikkaat piilottavat rahaa.
Eriarvoisuuden puolustajat keksivät tavanomaiset vastaperustelut. Mutta nyt on kuitenkin oivallisin hetki uudelleenjakamispolitiikalle.
Tämäkin artikkeli kertoo paradigman muutoksen olevan käsillä. Maailman kehitys on saavuttamassa liberalistisen politiikan ääritilan. FT:n politiikka kapitalismin puolustamiseksi on selvä esimerkki siitä, että maailman kirjoja ajatuksella lukevat ymmärtävät, että nyt ollaan lähellä temppelin harjaa.
Olisiko ihmiskunta ja sosialidemokratia nyt niin viisas, että rohkeasti ryhdyttäisiin miettimään ollaanko nyt valmiita riittäviin muutoksiin – tarkoitan ensi vaiheessa varallisuuden uudelleen verottamista – . Voitaisiinko sillä parantaa talouden kasvua ja työllisyyttä samalla ottaa elvytykseen mukaan myös laiska pääoma nykyisen vastuun kantavan keskiluokan rinnalle.
Näin voitaisiin parantaa ihmisten luottamusta politiikkaan ja vähentäisikö tämä kansalaisten halua tarttua populistien tyhjiin puheisiin.
