SDP pärjää puoluekannatus mittauksissa hyvin. Monien mielestä vain toisten törmäilyjen ansiosta.
Mielestäni kuitenkin menestys on ansaittua siksi, että nyt vasta monilla alkaa valjeta, miksi SDP ei ole hallituksessa. Syyn sanoi Sanna Marin ennen vaaleja ja toisti sen eilen taas:
- Kysymys on politiikasta rasismin kanssa flirttailevien – eikä kysymys ole pelkästään persuista – kanssa ei voi istua samassa hallituksessa maailmankatsomuksellisista syistä.
- Mutta vähintään yhtä tärkeä on hallituksen linjaukset talous- ja työllisyyspolitiikassa.
Taloudellisesti perustelematonta leikkaamista ja tulonsiirtoja köyhiltä rikkaille ei voi hyväksyä. Vihdoin ay-liikekin, joka on selvästi ollut persu-työmies-pillipiiparin lumossa, on vihdoin herännyt huomaamaan sen ilmiselvän tosiasian, että perussuomaliset ovat kuten TS:ssa tutkija Rauli Mickelsson kirjoittaa:
Perussuomalainen puolue on Soinin ajoista liukunut puoluekentän keskeltä talousoikeistolaiseksi. Se on edelleen erittäin kansallismielinen ja myös populistinen.
Kokoomuksen hallituksen johtaminen on kyvytöntä ja pelokasta ja periaatteetonta.
Tunnen sääliä – ikävä kyllä näin on sanottava – mukavaa kanssaihmistä Petteri Orpoa kohtaan. Hän on elävä esimerkki Peterin periaatteesta:
Peterin periaate on Laurence J. Peterin keksimä periaate, jonka mukaan työntekijät ylennetään työpaikkansa hierarkiassa yhä korkeampiin asemiin aikaisemman työmenestyksensä perusteella, kunnes he saavuttavat ”epäpätevyytensä tason” eli aseman, johon he eivät enää ole päteviä. Wikipedia
