Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Mihin menet SDP?

29.7.2013 SDP:n pää-äänenkannattaja Demokraatti-lehti julisti pääkirjoituksessa:

  • Sosialidemokratian suuri eurooppalainen
    tehtävä on vallata valta takaisin markkinavoimilta. Nykymaailmassa eivät
    kansalliset konstit auta.

  • On täysin loogista, että sosialidemokraatit kannattavat tiukempaa talouden
    sääntelyä, rajoja pankkiherrojen ahneudelle, sulkua veronkierrolle ja loppua
    veroparatiiseille.

Eero Vainio, Sdp:n
kolmas varapuheenjohtaja saman päivän HS:n haastattelussa laukoi

  • Sdp:n pi­tää la­ka­ta se­lit­tä­mäs­tä hal­li­tuk­sen pää­tök­set hir­veän
    hy­vik­si, hän sa­noo. ”E­li vä­hem­män kau­nis­ta ja enem­män ko­vaa pu­het­ta.

Pidän Eero Vainion kritiikkiä oikeaan
osuneena liian paljon superlatiiveja ja hehkutusta liian vähäisistä asioista ja varsinkin saavutuksista. Eikä
mielestäni Reijo Paanasen vastaväite
ollut vakuuttava, se oli viran puolesta puhetta.
Provokatiivisesti sanon: Puolue ei ole uskottava veronkierron ja
veroparatiisien vastaisuudessa niin kauan, kun Suomessa sosialidemokraattisen valtionvarainministerin
aikana on kunnallisvero paratiisi pääomatulollisille, sillä vain pääomaveroa
maksavat eivät maksa senttiäkään kunnallisveroa. Puheet ovat  kauniita ja oikeita, mutta eivät selkeitä
eikä kovia.

Juhana Vartiainen kirjoitti puolestaan sosialidemokratian kriisistä voimakkaan kannanoton,
jossa hän ruttaa toiveet pääkirjoituksen sanomalla:

  • ”Hyvinvointivaltion
    vaaliminen on tänä päivänä palkansaajien keskinäinen asia. Tähän muutokseen ei
    sosialidemokratia ole sopeutunut. Siksi haetaan vimmatusti ”ilmaista” rahaa
    veroparatiiseista ja transaktioveroista.
  • Ajat ovat muuttuneet. Pääomalta ei
    nykyään voi vaatia yhtään mitään.

Juhana Vartiaisen kirjoitus oli tärkeä, mutta ei mielestäni loppuun asti
harkittu eikä erityisen analyyttinen. Hänen lähtökohtansa on globalisaation
pysyvyys.
Antti Blåfield kirjoitti kolumnin 23.7.2013. Hän lopetti sen kokeneena
ja mielestäni oleellisia näkökohtia painottavana kirjoittajana seuraavasti:

  • Po­li­tii­kan us­kot­ta­vuus ja
    hy­väk­syt­tä­vyys syn­ty­vät ta­voit­tei­den aset­ta­mi­ses­ta si­ten, et­tä
    niis­tä voi­daan pi­tää kiin­ni mut­ta sa­mal­la on mo­raa­lis­ta voi­maa näh­dä
    yh­tei­nen etu.
    Se vii­saus kos­kee myös elin­kei­noe­lä­mää, jon­ka pii­ris­sä ku­vi­tel­laan
    nyt, et­tä maail­man­jär­jes­tys on py­sy­väs­ti muut­tu­nut. Jos his­to­ria osoit­taa jo­tain, niin
    sen, et­tä py­sy­viä voit­to­ja ei ole
    .
    (Korostus MR)
    Kes­kus­te­luun haas­ta­val­le de­mo­kra­tial­le on tus­kin ol­lut pa­rem­paa
    ai­kaa.

Juhana Vartaisen kannattaa
mietiskellä tätä näkemystä, joka muutoin on sukulainen Mauno Koiviston 1950-lukuiselle arviolle, että 
kommunismin lopullisuuden usko oli dialektiikan vastaista.
Globalisaatiota voidaan sosialidemokratian
periaatteellisen kannan mukaan pitää hyvänä ja tavoiteltavana ja onkin aihetta 
ihailla tämän nykyisen
hyperglobalisaation kestävyyttä protektionismin painaessa eri muodoissa eri puolilla matalasuhdanteen
olosuhteissa.

Martin Wolf on kirjoittanut aiheesta
16.7. FT:ssä artikkelin,

jossa hän on lainannut aiheesta kirjan kirjoittaneita Arvind Subramaniania ja Martin Kessleriä. Hän toteaa, että globalisaatio on ollut kehitysmaille
mahdollisuus kaventaa elintasoeroa ja globalisaatio ei ole jäänyt finanssikriisin
jalkoihin.  Se on johtunut Martin Wolfin mukaan
viidestä syystä edelleen elinvoimainen:

  • 1.  Ensimmäinen, liberaali kaupan idea
    on voimissaan, on WTO:ta ja sopimuksia eikä EU:ta sovi unohtaa.

    2.  Toiseksi vaikka epäonnistumisia,
    erityisesti euroalueella raha- ja finanssipolitiikan ollut verrattomasti
    parempaa kuin 1930-luvulla.

    3.  Kolmas tekijä , globaali kapitalismi
    on korvannut kansallisen kapitalismin. Yritykset eivät enää samalla puolella
    kuin työntekijät (ovatko koskaan olleetkaan kysyy eräs kommentaattori).

    4.  Neljänneksi markkina- ja globalisoitumisideologiat ovat edelleen
    hallitseva.

    5.  Lopuksi viidenneksi sosiaalisen turvaverkot vaikkakin repaleisina,
    suojaavat ihmisiä työttömyyteen pahimmilta seurauksilta.

Mutta Wolf näkee,

  • että järjestelmä ei huolimatta
    kaupan menestyksestä tule olemaan turvassa ellei muilla politiikan lohkoilla edistytä: Rahoituskriisit
    on saatava hallintaan, eriarvoisuuskehitys on pysäytettävä, työttömyys saatava
    kuriin puhumattakaan muista epävarmuustekijöistä, joista erityisesti geopoliittinen
    vastakkainasettelu on uhkaamassa maailmaamme.
    1900- luvun alkupuolelta opimme, ettei vapaa kauppa voi toimia muusta
    maailmasta irrallaan olevana
    saarekkeena. Jos globalisaatio halutaan pitää hengissä, on katsottava ja toimittava
    paljon tehokkaammin muilla politiikan sektoreilla.

Martin
Wolf ei pidä eikä varmaan monet muutkaan siis nykyistä maailman tilaa
lopullisena. Dialektiikkaan viitaten arvion, että tulee vastavoima
teesi-antiteesi-synteesi ketjuna. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kehitystä ja
sen vääjäämättömyyttä jäisimme odottamaan, vaan meidän on oltava ajassa ja muutoksessa mukana.Mutta joudumme  hyväksymään Juhana Vartiaisen tylyn arvion siitä,
että palkansaajat joutuvat vastaamaan hyvinvointivaltiosta. Mutta siitä huolimatta emme  voi pitää hyväksyttävänä  sitä, että pääomatulolliset ovat
vapaamatkustajia kunnallisverotuksessa. Eli vaikka pääsääntö on tyly, voidaan vallitsevia vääryyksiä poistaa tässä ja nyt.
 
Kun jopa Sir Martin Wolf sanoo, että globaalin talouden jatkumisen
ehtona kasvua tukevampi talouspolitiikka ja se, että voittajien palauttavat osa voitoistaan tukena menettäjille, niin sellaiselle politiikalle
voisi arvioida olevan kysyntää. Ja sehän on sosialidemokratian periaatteiden
mukaista.

Me haluamme ponnistella paremman kansainvälisen kehityksen puolesta
siksi, että se on suomalaisten työtätekevien todellisen edun mukaista ja siksi,
että se voi olla myös solidaarista. Nykyiset
epäkohdat on tunnistettu ja on oikein, että Demokraatti-lehti kirjoittaa niistä ja niiden ratkaisumalleista.
Mutta mitä me sanomme ja miten me korjauksia yritämme tehdä onkin sitten vaativampaa.
Lause, jossa sanotaan, että otetaan valta takaisin markkinavoimilta, ei taida
olla kovin selvää eikä kovaa kestiä. Se on enemmän heitto, joka ei avaudu ja harva siihen uskoo. Markkinavoimat on
paljon puhuttu, mutta epämääräinen liian abstrakti- käsite ja kaiken lisäksi mielissämme soivat vieläkin
Jyrki Kataisen lapsellisen uhoavat niskalenkkipuheet, jotka hetkessä joutuivat pilkan kohteeksi. 
Demokraatin johtopäätös on kuitenkin varsin oikea: Kansalliset voimat eivät
riitä käänteen aikaan saamiseksi ja siitä mielestäni seuraa johtopäätöksenä,
että EU:ta on tuettava ja kehitettävä ja sen kautta on pyrittävä parempaan
talouteen epätasa-arvon vähentämiseen ja kohenevaan työllisyyteen. Meidän on
uskallettava sanoa, että Suomella ei ole niin kuin ei juurikaan millään
muullakaan Euroopan maalla ole
mahdollista rusinan poimintaa EU:n pullasta. On uskallettava sanoa väärälle kansallismielisyydelle
selkeä ei. Matkimalla EU-kriittisiä populistisia trendejä ajaudumme
epäuskottavuuteen ja se on kansainväliselle liikkeelle myrkkyä.

Demokraatti kirjoittaa oikein sanoessaan, että On täysin loogista, että sosialidemokraatit
kannattavat tiukempaa talouden sääntelyä, rajoja pankkiherrojen ahneudelle,
sulkua veronkierrolle ja loppua veroparatiiseille.
Ongelmamme on, että monet muutkin puhuvat näistä
samoista asioista ja kuten edellä sanoin, niistä voi tulla vain käypää tavaraa
tekemällä niiden puolesta töitä ja saamalla jotain aikaan. Tekojen kautta
puheet muuttuvat koviksi.

Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos olet kiinnostunut liittymään mukaan toimintaamme, tai jokin tuleva kunnallinen päätös Naantalissa askarruttaa,
Ota yhteyttä!

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi