Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

MERKEL JA KATAINEN miksei Urpilainenkin

Quentin Peel kirjoittaa FT:ssä 1.7.2013 kolme kuukautta ennen Saksan
tärkeitä vaaleja kaikkia kiinnostavasta ja merkittävästä ilmiöstä nimeltään
Angela Merkel seuraavasti.

  • Angela Merkel poliittinen menestyksen salaisuus –
    sekä ulkomailla Euroopan näyttämöllä –on jatkuvan spekuloinnin kohteena.
  • Saksan liittokansleri
    on hyvin varovainen. Hän vihaa sanella mitä tahansa, joka voi viitata
    ”visioon”. Hänellä ei ole aikaa ideologialle. Hän on pragmaattinen
    ja pitää jatkuvia saarnoja hyvän
    talouden hoidon tarpeesta Se on kaikkea muuta kuin karismaattista.
  • Hänen politiikkaa
    kuvataan epäsymmetriseksi
    demobilisaatioksi
    , joka tarkoittaa, että saadaan omat liikkeelle,
    mutta ei muita. Siksi ei pidä ärsyttää. Siksi pitää ongelmakohdissa olla
    mahdollisimman lähellä vastustajia.
    Pitää siis saada omat peruskannattajat liikkeelle,  ja päinvastoin pitää välttää asetelmaa,
    joka innostaisi vastustajia vaaliuurnille.

Samasta aiheesta kirjoittaa Josef Joffe FT 6.8.2013 otsikolla: Merkel
tulee tekemään sen, mitä vaalien voittamiseksi tarvitaan.

  • Angela Merkel on saamassa kolmannen
    kauden. sen jälkeen hän tulee olemaan kauemmin vallassa kuin Margareta
    Thatcher.
    Kaksi naista eivät voisi olla erilaisempia.
    Thatcher rakasti kärjistää ja käydä vastustajan kurkkuun. Angela Merkel on nainen,
    jonka pehmeä käytös peittää veitsenterävä äly, on äärimmäinen selviytyjä. Hän haistaa
    uhat ennen kuin ne ovat toteutuneet; Jos hän ei pysty niitä voittamaan, hän ratsastaa niillä – väittämättä
    aiemmista kannoistaan.. Kun Fukushima räjähti, hän vaati Saksan reaktoreita
    suljettavaksi vaikka hän oli innokkaasti juuri ehtinyt vaatia reaktoreiden käyttöiän
    pidennystä. Hän ilmoittikin uuden Energiewenden – käännekohtaa
    energiapolitiikassa. Nyt maassa hyväksyttäisiin vain vain ”kestäviä” (uusiutuvia) energiamuotoja.
  • Hän on huipputaktikko: Vapaat markkinoiden  ja alhaiset verojen apostoli kymmenen vuotta
    sitten, nyt vilkuttanut vasemmalle ja vasemmalle. Hän on taipunut samaa sukupuolta olevien  avioliittoon, hyväksynyt sukupuolikiintiöt.
    Hän on suitsuttaa  kansalle sosiaalietuusherkkuja, Hän leikkaa puolustusbudjettia nopeammin kuin
    Ranska ja Britannia. Hän on taatusti paras sosiaalidemokraatti, mitä SPD on
    voinut haikailla. Heidän kannalta ainoa
    haittapuoli on, että hän on väärässä puolueessa.
  • Merkelin jujutsu-taktiikkaa ja vasemmalle
    kallistumisen lisäksi hänen suurin voimavaransa on Peer Steinbrück, sosiaalidemokraattien kansleriehdokas. Hän on
    pahasuinen mies, jonka vitsit kostautuvat
    ja hänen 
    terävät lausumiansa lässähtävät; Hän ei onnistu saamaan sydämiä puolelleen.. Jos saksalaiset voisivat
    valita yhtiönsä toimitusjohtajan suoraan, 58 prosenttia äänestäisi Merkel ja
    vain 27 Steinbrück – Melkoinen pudotus SPD:lle, sillä vielä vuosi sitten oltiin
    kampailtiin rinta rinnan.

Helsingin Sanomat haastatteli
pääministeri
Jyrki Kataista 6.8.2013 
ja otsikoi juttunsa:
Ka­tai­nen lu­paa bud­jet­ti­rii­hes­sä täs­mä­el­vy­tys­tä
muu­ta­mal­la sa­dal­la mil­joo­nal­la. Hal­li­tus on val­mis ak­tii­vi­seen
roo­liin syk­syn palk­ka­so­pi­muk­sen kä­ti­löin­nis­sä.

  • Vaik­ka pää­mi­nis­te­ri Jyrki Katainen
    (kok) oli maa­nan­tai­na vas­ta kol­mat­ta päi­vää töis­sä nel­jän vii­kon ke­sä­lo­man
    jäl­keen, hän ei vai­ku­ta ylen­palt­ti­sen ren­tou­tu­neel­ta. Ajat ovat vai­keat.
    Ra­ken­ne­muu­tos run­te­lee suo­ma­lai­sen teol­li­suu­den ki­vi­jal­ko­ja.
  • ”On niin pal­jon epä­var­muut­ta,
    et­tä sii­tä on tul­lut ne­ga­tii­vi­nen yleis­tun­nel­ma. Kai­kil­la meil­lä
    on tut­tu­ja per­hei­tä, joi­den ar­kea yt-neu­vot­te­lut koet­te­le­vat”,
    Ka­tai­nen sa­noo.
    Usein en­sim­mäi­se­nä ir­ti­sa­no­taan työn­te­ki­jöi­tä van­him­mas­ta pääs­tä,
    ei­kä yli 50-vuo­tiaan ole help­po löy­tää uut­ta työ­tä.
    ”Ei voi ol­la mah­dol­lis­ta, et­tä yli 50-vuo­tias ei pää­se työe­lä­mään.
    Jos 30 vuo­den työ­uran jäl­keen sa­no­taan, et­tä sä et enää pää­se töi­hin,
    niin se on mel­koi­nen is­ku vas­ten kas­vo­ja.”
  • Eri­tyi­sen huo­lis­saan Ka­tai­nen
    on aka­tee­mis­ten työt­tö­mien mää­rän vii­me­ai­kai­ses­ta no­peas­ta kas­vus­ta.
  • ”Se mu­ren­taa us­koa
    kou­lu­tuk­sen mer­ki­tyk­seen.”
    ”Tun­tuu, et­tä me suo­ma­lai­set olem­me ali­suo­rit­ta­jia. Em­me saa
    vah­vuuk­sis­tam­me ir­ti.”
    Ka­tai­sen lääk­keet vai­kean ajan haas­tei­siin ovat tut­tu­ja: luot­ta­mus ja
    yh­teis­hen­ki, eteen­päin kat­so­va fii­lis ja roh­keus.
    ”O­lem­me en­nen­kin sel­vin­neet
    vai­keis­ta pai­kois­ta.”
  • Hän toi­voo­kin nyt päät­tä­jil­tä,
    ja kai­kil­ta suo­ma­lai­sil­ta
    ”vas­taan­tu­loa, päät­tä­väi­syyt­tä ja ka­ve­rin ym­mär­tä­mis­tä”.
    ”Tar­vit­sem­me luot­ta­mus­ta ja yh­teis­työ­tä sen si­jaan, et­tä rii­del­lään
    ja näl­vi­tään ja ka­pea­kat­sei­ses­ti mie­ti­tään omaa etua. Nyt pi­tää jät­tää
    kaik­ki uhoa­mi­nen pois.”
  • Uut­ta luot­ta­mus­ta Ka­tai­nen pyr­kii
    he­rät­te­le­mään elo­kuun lo­pus­sa tie­de­kes­kus Heu­re­kas­sa jär­jes­tet­tä­väs­sä
    se­mi­naa­ris­sa, jos­sa hal­li­tus, op­po­si­tio se­kä työ­mark­ki­na­joh­ta­jat
    yrit­tä­vät muo­dos­taa yh­tei­sen ku­van Suo­men ti­lan­tees­ta.
    ”Toi­vot­ta­vas­ti pys­tym­me siel­lä pu­hu­maan toi­sil­lem­me ja luot­ta­maan
    toi­siim­me vä­hän enem­män kuin tä­hän men­nes­sä on teh­ty”, Ka­tai­nen
    ker­too Heu­re­kan ta­voit­tees­ta.
    Luot­ta­muk­sen tar­koi­tuk­se­na on luo­da il­ma­pii­ri, jos­sa Suo­mi pys­tyi­si
    yh­des­sä te­ke­mään ne ra­ken­teel­li­set uu­dis­tuk­set, jot­ka pi­den­tä­vät
    työ­uria ja li­sää­vät työn tar­jon­taa, Ka­tai­nen se­lit­tää. ”Vaa­di­taan
    pää­tök­siä. Pää­tös­ten te­ke­mi­nen luo var­muut­ta.”

Olen aikaisemmin kertonut näkemyksenäni Kataisen poliittisesta strategiasta ja sitä Kataisen
haastattelun teemotitukset vahvistivat: Hän yrittää matkia Merkelin
taktista strategiaa. Hän onkin on menestyksellä rakentanut imagoaan ja siinä
sivussa puoluettaan sen näköiseksi, että se kelpaa kaikille ja erityisen hyvin
hyvinvointivaltiota arvostaville demareita vaihtoehtoina harkitseviin. Tätä
taktiikkaa on olut helppo harrastaa, koska Kokoomuksen rikkaat ja hyvätuloiset
peruskannattajat ovat voineet luottaa, että heidän asiansa tulevat aina
Kokoomuksen toimesta hoidetuksi. Tämä on ollut vaaratonta myös siksi, ettei ole
ollut kunnon uhkaajia: Keskusta on ollut maalaisten puolue ja perussuomalaiset
fiksumpina itseään pitäville vähän rähjäinen porukkaa. Nyt tilanne on toinen:
Keskustalla on menestynyt yritysmiljonääri johdossa ja PS:n maisterijätkät voi
kokea sivistyneiksi arvokonservatiiveiksi.

Mikä sopii Merkelille ei sovi sittenkään Kataiselle myös siksi, että Keskusta pääministeriehdokas on kova luu eikä Timo Soinikaan ole mitätön.
Se, että Jutta
Urpilainen
ei näyttäisi pääministerikisassa pärjäävän, ei helpota Kataisen tilannetta. Voisipa
arvioida niinkin, että tässä voisi olla saumaa demareille ainakin siinnä
tapauksessa, että pääministeriehdokkaat ryhtyvät kilpailemaan porvarillisista
äänistä. Silloin voisi vasenlaita avautua, Se on pieni toivo ja suuri kysymys on, pystyykö Jutta
Urpilainen sitä hyödyntämään. Hänen pitäisi muuttaa tyyliä ja se ei näytä olevan hänelle helppoa.

Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos olet kiinnostunut liittymään mukaan toimintaamme, tai jokin tuleva kunnallinen päätös Naantalissa askarruttaa,
Ota yhteyttä!

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi