Naantalin kirkkomaan historiaa ja tarinoita kirja on lääkäri
Leena Mattilan suururakka. Työtunneista
tässä yhteydessä ei puhuta, vaan vuosia on aiheen ympärillä kulunut. Hieno kokonaisuus.
Leena Mattila on saanut mammuttimaisen muistitiedon elämään. Kirja on
jännittävää luettava kannesta kanteen, mutta ennen muuta uskon, että siitä
tulee naantalilaisen kodin käsikirjaston lähdeaineisto, jonka kanssa kuljetaan
vielä monet kerrat hautausmaalla.
On ollut erinomainen idea antaa Jouko Sjöbergin ja Kari Uotilan esiin kirjoittaa historiaa taustatiedoksi.
Jouko Sjöbergin kokoama kuva-aineisto tekee hyvin taitetusta kirjasta upean.
Vallis Gratiae -yhdisty on tehnyt kulttuurityön ihan vähän myös Työväenyhdistyksemme
avustuksella.
Arkkitehti Bey Hengin
viisaus: Me elävät tarvitsemme
hautausmaita. Kuolleet eivät niitä tarvitse. On hyvä lähtökohta, kuin myös kirjan
takakannen muistutus, mistä oikein on kysymys: Tänään minulle, huomenna sinulle
– muista kuolemaa.
Kirjassa on tietenkin
esillä mahtimiehiä ja tunnettuja kansalaisia enemmän kuin muita. Mutta arvaan,
että ei yhtään näin tasapuolisesti edesmenneitä käsittelevää kirjaa ole aikaisemmin tehty.
Kirja lukiessa voi keskinkertaisellakin
mielikuvituksella varustettu ihminen saavuttaa samaa tunnelmaa, kuin
hautausmaalla käyskennellessään. Kirjan kirjoittaja on onnistunut. Kirjaa
lukiessa edesmenneet nousevat kuolleista ja heitä on kuvattu ymmärtäväisellä
otteella.
Kirjan kirjoittaja ei kirjassa eikä muutenkaan tuo itseään esille. Hän ei
todellakaan tanssi haudoilla, vaan kirjaa lukeissaan voi korkeintaan nähdä vilahduksen
hänen varjostaan ja kuulla lempeän äänen pyytävän siirtymään seuraavan mielenkiintoisen
paaden viereen. Niin matka edistyy. Sadat sivut kääntyvät ja mennyt maailma avartuu
kun taas silloin tällöin kohtaa elävän
muistikuvan vainajasta.
Antoisa kirja naantalilaisella ja muillekin elämästä kiinnostuneille.
Referoin kirjan kirkon ympärillä olevien yhteisten muistomerkkien
listan viimeisen graniittisen Aika ja muisto paasin kohdalle kirjoitettua,
jossa Leena Mattila lainaa paljastuspuheen
pitänyttä professori Timo Soikkasta:
Suomen itsenäisyys alkoi onnettomissa olosuhteissa. Maa ajautui kohtalonomaiseen
kansalaissotaan, joka vati noin. 40.000 uhria.
Soikkanen totesi Eemil Luotosen nimen olevan tässä paadessa, mutta kahden
nuoremman veljen, Eeron ja Reinon lepäävän kirkkomaalla sankarihaudassa. Voiko
kohtalo traagisemmin ja samalla koskettavamman peilata yhden perheen historiassa
koko kansakunnan tietä itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä. Vielä pari- kolme
vuosikymmentä sitten joku olisi saattanut nähdä vuoden 1918 muistomerkissä
vahojen haavojen aukiorepimistä. Tänään me näemme tässä muistomerkissä erään
rajapyykin sillä tiellä, jota Suomen kansa on kulkenut ja joka on johtanut
meidät tähän päivään ja hyvinvointiyhteiskuntaan
