Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Lassse Kankaan kuolemasta 50 vuotta

Lasse Kangas

Kesäkuun viimeisenä päivänä käännän katseeni menneeseen ja muutaman aasinsillan kautta menen aiheeseen:

Naantalin juhannuspuhetraditio lähti liikkeelle 60 vuotta sitten vuonna 1959 siis vanahan Naantalin aikana, kun vt. kaupunginjohtaja Kai Simelius omien sanojensa mukaan pohdiskeli silloisen valtuuston puheenjohtajan Lauri Ala-Hakulan kanssa, että pitäisi nyt kun Kankaasta on päästy eroon Korkeimman oikeuden huhtikuisella päätöksellä, saada tilalle jotain rakentavaa. Ideaksi tuli, että juhannuksena voisi pitää puheen. Ala-Hakula ei ollut innokas puhuja, joten nuori valtiotieteitä pitkään opiskellut sanavalmis Simelius sai tehtävän. Puheen sisällöstä ei puhuja kertonut, ehkä siitä on tietoa silloissa paikallislehdissä. Se ei ole merkittävintä – positiivisesti ajatellen uskotaan, että tarkoitus oli hyvä, mutta mitään tasoitusta ei tuolloin eikä paljon tuon jälkeenkään saatu aikaan.

Naantali oli jakautunut vahvasti. Porvariston enemmistön muodostamaan Kankaan vastaiseen ja vasemmiston ja Kankaan ystävien häntä puolustaneeseen  rintamiin.

Tuon vuoden 1059  tapahtumat ovat olleet näillä sivuilla kymmenen vuotta sitten esillä sen johdosta, että aiheesta kirjoitti TS:n palstalla Veli Junttila.
Aihe on myös historiallisesti merkittävä, että kesäkuussa 3 päivänä tuli kuluneeksi 50 vuotta Lasse Kankaan äkillisestä  kuolemasta.

Kannustava Kangas

Olin tuolloin ensimmäistä kautta Naantalin valtuustossa, innokas ja varmaan ahkerakin. Lasse Kangas, jota vihattiin hänen piikikkään puhetapansa ja voimakkaiden kannanottojen vuoksi, oli minulle ennen muuta kannustava ja monin tavoin auttava. Hänen poismeno on sekä järkytys, että menetys henkilökohtaisesti.
Varatuomari Lasse Kangas opasti koulupoikana minulle, miten oikeudessa puolustaudutaan. Kun vähän vaivautuneena kerroin hänelle joutuneeni poliisin kassa hakaukseen, hän ei moittinut, vaan jopa väitti ymmärtävänsä ja uskovansa , että olin oikeassa ja että poliisin menettely oli epäasiallinen. Hänen omat pojat olisivat varaankin saaneet aikamoista satikutia vastaavasta tempusta.

Muistan myös Lasse Kankaan kuoleman jälkeen tavanneeni hänen asiakkaitaan yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevia, jotka valittelivat, ett kuka meitä nyt oikeudessa puolustaa; Lasse Kangas toimi asianajajana.
Senkin muistan, että Uolevi Raade mainitsi kahden keskisessä keskustelussa Lasse Kankaan olleen hankala neuvottelija ja hän viittasi Lasse Kankaan päähän haavoittumiseen.
Lasse Kangas jätti ” poliittiseksi perinnöksi” Karvetin kaupan, jota hän oli vastustanut ja jonka pakkolunastustoimikunnassa hän oli hinnoittelussa jäänyt vähemmistöön ja josta tuli sitten Naantalin valtuuston suuri kysymys. Mutta se onkin sitten eri jutun aihe.

Siis 50 vuotta sitten kesäkuussa oli hautajaisia ja häitä.

Liitän nyt tähän kymmenen vuotta sitten näillä sivuilla olleen kirjoituksen Lasse Kankaasta:

TS:n 50 vuotta sitten palstalla 20.4.2009 Veli Junttila kertoi Lasse Kankaan erottamisesta.

Korkeimman oikeuden päätös Naantalin kaupunginjohtaja Lasse Kankaan erottamisesta, josta TS kertoi 21.4.1959, saattoi tuoda tähän jupakkaan viimein juridisen ratkaisun. Tulehtuneista kärhämistä kaupunginjohtajaa vastaan syntyi kuitenkin Naantaliin perinne.
Kankaan viraltapano aiheutui tahallisesta virkarikoksesta ilman hyötyä sekä laittomien yleisten maksujen keräämisestä. Kangas joutuu suorittamaan Naantalin liikenne- ja satamamaksujen korvauksia 2,85 miljoonaa markkaa sekä oikeudenkäyntikuluja neljännesmiljoonan.
TS:n pääkirjoittaja uskoi, että Naantalia puoli vuosikymmentä hallinnut häiriötila oli vihdoin lauennut. Kankaan edesottamukset olivat niin raskaita, että ”meidän oloissamme harvinainen viraltapano on ollut rangaistuksena”. Lehti katsoi, että lääninhallitus oli asiassa liikaa lepsuillut ja päästänyt tilanteen kärjistymään.

Korkein oikeus oli tehnyt äänestyspäätöksen, jolla kaupunginjohtaja pantiin viralta ja hänelle määrättiin vahingonkorvaus. Korkein oikeus tuli Raastuvanoikeuden kannalla vastoin Hovioikeuden viraltapanon hylännyttä kantaa.
Nykyrahan arvossa korvaussumma 2.85 miljoonaa markka olisi 62.130 euroa ja oikeudenkäyntikulut neljännesmiljoonaa markka vastaisi 5.450 euroa.

Vähäisestä rikkomuksesta ankara tuomio

Lasse Kankaan ”rikos” liittyi siis satamamaksujen korottamiseen ja niiden vahvistamiseen sisäasianministeriössä ja siihen, että vahvistamattomia maksuja oli kuitenkin peritty. Hyötymistarkoitusta ei asiaan liittynyt. Vahingotkaan eivät olleet mainittavat.
Nykykäytäntöjen valossa tuntuu viraltapanopäätös kovalta ja normaaliolosuhteissa se olisikin ohitettu sanaryöpyn saattelemana ja jätetty sikseen. Mutta silloisissa olosuhteissa kaupungin luottamushenkilöjohdon enemmistön ja kaupunginjohtajan välinen erimielisyys oli muuttunut sovittamattomaksi periaatteelliseksi ja hyvin henkilökohtaiseksi ristiriidaksi. Viisaampaa, joka olisi antanut periksi, ei ollut. Asenteet olivat lukkoon lyödyt ja rintamalinjat selvät. Turun Sanomien pääkirjoituksen asenne paljastaa, että rikokset sinänsä eivät olleet aiheena, vaan edesottamukset: ”Kankaan edesottamukset olivat niin raskaita, että meidän oloissamme harvinainen viraltapano on ollut rangaistuksena”.

Aika ei kultaa , mutta auttaa ymmärtämään

Lasse Kankaan muotokuvan paljastuksen yhteydessä kesällä 2001 Rannikkoseudun pääkirjoituksen mukaan Lasse Kankaan nuorempi poikasuurlähettiläs  Lauri pohdiskeli:

Vaikka aika ei kultaisikaan muistoja niin, se kuitenkin auttaa ymmärtämään arpia. Pohdinnoissaan Lauri vielä vuosia jälkeenpäin pitää oikeuden päätöstä vääränä, mutta toisaalta demokratiassa pitäisi ymmärtää, että valtuuston enemmistö on oikeassa silloinkin kun se on väärässä. Vahvalla ja tinkimättömällä luonteella, virkamiehelle ja juristille sen ymmärtäminen saattoi olla vaikeaa .

Muistoja

Henkilökohtaisesti muistan tapauksen liittyneen dramatiikan hyvin. Vanhemmilleni päätös oli järkytys. Äitini oli kuitenkin tyytyväinen siitä, että isä oli juuri tuolloin sairaalassa sydänvativaivojensa takia. ”Apu olisi lähellä”, jos jotain sattuisi, tuumaili äiti.
( Isän kuolemasta on juuri tänään tullut kuluneeksi 32 vuotta, joten hän selvisi sydänongelmistaan ja jatkoi työssään aina yli 65 vuoden ja ehti olla aktiivinen eläkeläinenkin 13 vuotta.)
Elin itsekin mukana vahvasti, sillä luokkatoverini Laurin kaverina tunsin koko Kankaan perheen ja minun silmissäni Lasse Kangas oli ystävällisen mukava läpänheittäjä, joka tosin vaati pojilta ihan liian paljon.

Oikeus on suhteellista

Asian oikeudellinen käsittely ei suinkaan loppunut KO:n tuomioon. Oikeuskansleri Olavi Honka pyysi myöhemmin Korkeinta oikeutta harkitsemaan tuomion purkua. KO ei nähnyt siihen tarvetta. Professori Bruno A. Salmiala kirjoitti 1960 syksyllä kirjan: Tuomio, jossa hän Kankaan tapausta esimerkkinä käyttäen arvosteli suomalaisen oikeuden käytön puutteita lausumalla, että luottamus korkeimman oikeuden lainkäyttöön on horjunut.

Politiikka ja oikeus olivat tässä tapauksessa sekaantuneet keskenään. Kankaan persoona oli voimakkaan särmikäs. Hän joko ihastutti tai vihastutti. Hänen ylikorostunut omanarvontuntonsa yhdistettynä purevaan kieleensä oli pikkukaupungin mahtiväelle liikaa. Kankaalla oli myös epäilyttäviä vasemmistosympatioita. Hän oli halukas liittymään sosialidemokraatteihin jo varhain, mutta isäni käytännössä sen esti arvellen siitä olevan suurta haittaa viranhoidossa. Jossakin pikkujutussa, kuten suojeluskunnan torvien palautuksessa Työväenyhdistykselle, näkivät naantalilaiset suojeluskuntalaiset Kankaan asenteessa punaista ja niin sotasankari joutui epäiltyjen listalla. Kaikkea muutakin asiaan liittyi: Liiketoimia, tennistä ja rakkauttakin. Joten kyllä siinnä sitä ainesta oli kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.

Kärhämöinti jatkuu

Poliittisesti Kankaan erottamisen jälkeen jatkui kädenvääntö Naantalissa. Kankaan vastaisen rintaman asiamiehenä toiminut lääninsihteeri Jaakko Kalkas valittiin Kankaan seuraajaksi.
Kaupungin ja maalaiskunnan yhdistymisvaaleissa 1963 Lasse Kangas nousi sosialidemokraattina suhteellisesti laskien kakkien aikojen kovimmaksi ääniharavaksi yli 200 äänellä. Lasse Kankaan valtuustoura jatkui hänen kuolemaansa vuoden 1969 kevääseen saakka.

Kangas arvosteli Kalkasta hellittämättömästi ja Kalkas omalta puoleltaan puolustautui vähättelemällä ja puhumalla sovittelevan pilkallisesti. Se ei ollut helppoa eikä eteenpäin vievää aikaa.
Tämän vaiheen dramaattinen ja traaginen päätös on vieläkin monen mielessä: Lasse Kangas oli kuollut sydänkohtaukseen Askaisissa mökinsä veräjän luona ja kaupungin kansliassa juotiin kuohuviiniä Jaakko Kalkkaan pojan syntymän kunniaksi!

Viha vaino pois

Henkilökohtaisesti näissä olosuhteissa eläneenä ja henkilöön käyvän riitelyn vaikutukset tuntien olen tullut vakuuttaneeksi, että juridiikan ja politiikan sekoittaminen on tuhoisaa. Poliittisia ristiriitoja ei voida oikeudessa ratkaista. Ne on hoidettava poliittisin keinoin; neuvottelemalla, sopimalla ja tai äänestämällä. Keskinäinen luottamus saavutetaan avoimuudella. Mieliviisauteni on yksinkertainen: ”Kun toverit pysyvät irti toistensa vaimoista, välttyy puolue linjaristiriidoilta”. Tämän puoluesihteeri Taavi Tainion toteamus laajennettuna tarkoittaa, että ei pidä sotkea henkilökihtiaisa asioita yleisiin, ja että henkilökohtainen vastenmielisyys ja kauna olisi syytä unohtaa yhteisten asioiden hoidossa. Se on aika ajoin todella vaikeaa, mutta ei mahdotonta, kun sen oikein päähänsä takoo, ja kun aina silloin tällöin voi havaita vilpitöntä pyrkimystä muiden toimissa.

Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos olet kiinnostunut liittymään mukaan toimintaamme, tai jokin tuleva kunnallinen päätös Naantalissa askarruttaa,
Ota yhteyttä!

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa