Tuulet ohjaavat soudun suunnan: Koillisesta lounaaseen, niin lähden Raumakarin suuntaan ja kuljen Lappalaisten rannan ohi. Se on muistojen paikka.
Veneväylällä ajelehti lankku jonka korjasin ja vedin rannalla se näkyy kuvassa uimakopin vieressä. Tein sen siksi , että Peussan Lassella oli tapan ottaa irtopuut talteen. Ja silloin ennen hän vei ne – kyllästämättömät – heille, kuivasi, sahasi ja pilkkoi polttopuiksi.
”Treenauksen kannalta”, sanoi veteraanien hiihdon maailman mestari.
Portaat jotka nousevat olisi aihetta nimetä Helenan portaiksi. Äitini jaksoi niistä puhua ja taisi saada sitten Ovaskan Jaskan ja joidenkin muidenkin tuttujen päät käännettyä ja siellä ne nyt ovat; niissäkin voi treenata, vaikkei askelväli olekaan optimaalinen -kuulemma.
Hamasin hyökkäys Israeliin tuo mieleeni Lappalaisten mäessä asuneet Weinsteinit. Erityisesti mielessä on hieno auto, jossa oli Monte Carlon mitali ja vauhti sen mukainen.
He möivät Uusikatu 5 talonsa ja kuulopuheen mukaan muuttivat ainakin jotkut heistä Israeliin.
Että sillä tavalla meillä oli Lappalaisten mäessä kosketus suureen maailmaan.
Ja näinä aikoina on hyvä muistaa, että kaukana olevatkin ovat läheltä.
Kaunis kirjoitus.
Lappalaistenmäki oli 1960-luvulla asukkaiden kulttuuritaustoiltaan mielenkiintoinen alue. Kesäasukkaisiin kuuluivat myös Gumplerin ja Barkoffin perheet. Gumplerit olivat sydämellisiä ihmisiä. Lauri Peussa oli Karjalan evakkoperheestä, oikein mukava mies meitä pikkunappuloita kohtaan. Karjalasta taisi olla Pusan Einokin? Barkoffit viettivät kesänsä turkulaisen siirtomaatavarakauppias Sepposen piharakennuksessa. Sepponenkin asui talossaan vain kesäviikonloppuisin ja lyhyet kesälomansa. Sepponen oli äreä vanhus, jota otti päähän että ihmiset syntyivät maailmaan lapsina, eivätkä valmiina aikuisina. Sekös meitä ipanoita inspiroi. Sepposen suhteen oltiin aina sotajalalla. Joka pihassa oli omenapuita, mikä teki syyskesän illoista jännittäviä, koska seikkailuhenki veti meitä räkätappeja omenavarkaisiin. Leinon pihalle ei ollut menemistä. Siitä piti huolen valpas ja äänekäs Siri-koira.
Jopas sattui yhtäläisyys tähän Uusikatu 5 kiinteistöön. Kiinteistö oli myynnissä 10-11 vuotta sitten. Tarkastelin tätä kiinteistöä ostoaikeissa. Paikka oli ja on mukava, ja kaiken puolin hyvä. Itse kiinteistö kuitenkin vaikutti olevan sen verran ison peruskorjauksen tarpeessa, etten tehnyt ostotarjousta. Itselläkin muistoja tähän Lappalaisten mäkeen, asuin jopa pari vuotta siinä kerrostalossa Lappalaistenkadulla (Ovaskan kiinteistön vieressä). Barkoffin pojan muistan hyvinkin kesäajoilta 60-luvulta, asuivat kesäisin Uusikatu 5. naapurissa tien toisella puolen.