Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Kevät ja Äitienpäivä

Naantalin Eläkeläiset Urheilutalo
8.5.2013
Mikko Rönnholm: Keväästä ja Äitienpäivästä.

”Eivät kaikki tummat pilvet salamoi” oli
professori Tilviksen viisaus, kun hän arvioi, ettei ikärakenne ole niin hankala
asia kuin ennakolta näyttää. Vahvistuksen saa tälle näkemykselle nähdessään
Naantalin Eläkeläisten virkeän joukon.

Eläkejärjestelmässä ylitettiin tääss juuri muutamia
merkkipaaluja. Ensimmäistä kertaa työeläkemaksutulo oli pienempi kuin maksetut
eläkkeet. Myös tänä keväänä kaikkia eläkkeelle siirtyviä vuonna 1948 syntyneitä
ja nuoirempi koskee eläkeikäkerroin. Nämä Suomesta. Aiheeseen liittyy myös
maailmalta kantautui puhutteleva uutinen: 
Kiinan työikäinen väestö väheni viime vuonna 3.5 miljoonalla
kiinalaisella. Väheneminen oli miljoonaa ihmistä enemmän kuin meidän koko
työviimamme on. 

Kevät

Juuri aamu-uutisissa kerrottiin, että Suomen
kevättulvat olivat poikkeuksellisen suuret. Se johtui siitä että talven pakkaset kestivät
ja kestivät, lunta oli reippaasti ja jäätä puolimetristä. Huhtikuun
puoleenväliin mennessä muuttolinnuista
ei ollut tietoakaan leskenlehteäkin sai odottaa. Mutta sitten viikko ja muutama
päivä ja jäät lähtivät Naantalin aukolta 24.4. klo 15.15 ja viikonvaihteessa
olivat pääskysetkin tulleet. Kevään ihme
on taas tapahtunut.

Jotta
kevään kukat pääsisivät esille ja jotta maa tarjoaisi ravintoa on luonnon
tehtävänä sulattaa  suuri määrä lunta vedeksi tai haihduttaa se suoraan
vesihöyryksi. Tarvittava energia tulee joko suoraan tai välillisesti
auringosta. Eräs insinöörikollega oli yrittänyt arvioida, miten suuri energiamäärä
lumen muuttumiseksi muiksi olomuodoiksi – siis vedeksi ja vesihöyryksi
tarvitaan. Suoraa vastausta hän ei löytänyt mistään, mutta karkeiden laskelmien
perusteella hän päätyi arvioon, että energiaa tarvitaan lähiviikkoina lumen
sulattamiseen 30…50-kertaisesti Suomen käyttämä vuotuinen energiamäärä. Tulos
tuli arvioiduksi seuraavasti.

Lunta
lienee koko Suomen alueella keskimäärin noin 150 kg/m2. Pinta-ala on noin 338
000 km2. 1500 t/ha > 150.000 t/km2  50.700.000.000.  50 miljardia tonnia 50 biljoonaa kiloa.
Naantalin voimalitos tuottaa lämpöä ja sähköä n. 3 TWh  = 3.000 GWh =3.000.000 MWh =3.000.000.000
KWh.  Se on yksi (1) prosenttia Suomessa
kulutetusta energiasta joka on 300 TWh. Eli Suomen sulattamiseen tarvittaisiin
5.000 Naantalin kokoista yksikköä. Nyky-Naantalin sulattaminen vaatisi 9
yksikkö ja Vanhan Naantalin alueen sulattamiseen riittäisi Naantalin yksikön
koko vuoden tuotanto. Ei siis kannata lämpimällä vedellä lumea sulattaa.

Vähän lisävalaistusta aiheeseen:

  • Ydinkysymys on, kuinka suuri osuus kokonaismäärästä sulaa vedeksi ja kuinka
    suuri osuus höyrystyy. Ilmiötä kutsutaan fysiikassa sublimoitumiseksi. Yritin
    kysellä tätä muutamalta rakennusfysiikan asiantuntijalta. Syntyi hyvin
    mielenkiintoisia keskusteluja, mutta selvää vastausta ei tullut. Puhuimme
    auringon säteilyn määrästä, sen heijastumisesta ja siitä, miten säteily
    vaikuttaa metsässä olevaan lumeen ja monista muista näkökulmista. Netistäkään
    ei ainakaan helposti löytynyt vastausta. Lopulliseksi arvioksi jäi, että
    lumesta haihtuu jotain viidesosan tai kolmasosan (20…33 %) välillä oleva määrä.

  • Yhden lumikilon sulamiseen tarvitaan 333 kJ/kg ja
    höyrystymiseen noin 2700 kJ/kg, joka on sulamislämmön ja höyrystymislämmön
    summa. Lisäksi energiaa tarvitaan lumen ja veden lämmittämiseen pieni määrä,
    joka on kokonaisuuteen nähden marginaalinen.
    Kun energia muutetaan hyvin ymmärrettäviksi yksiköiksi muunnoksella 1 kWh =
    3600 kJ ja tulosta verrataan Suomen vuotuiseen kokonaisenergian kulutukseen
    (noin 300 TWh = 300 x 109 kWh), voidaan kokonaisenergiamäärää arvioida.
    Jos kaikki lumi sulaa, tarvittava energiamäärä on noin 5000 TWh (15-kertainen
    kokonaisenergiamäärä) ja kaiken höyrystyessä tarvitaan noin 40 000 TWh
    (130-kertainen).
    Jos 80 % sulaa ja 20 % haihtuu, tulos on 11 000 TWh (35-kertainen) ja
    kolmasosan haihtuessa energiaa tarvitaan 15 000 TWh (50-kertaa Suomen
    kokonaisenergian käyttö).
    Joka tapauksessa lumen poistumiseen tarvittava energiamäärä on käsittämättömän
    suuri. Nykyisiä Suomessa käytössä olevia ydinreaktoreita tarvittaisiin yli
    tuhat. Eräs kemian professori kertoi, että maapallon käyttämä kokoanisenergia
    tulee auringosta 1,5 minuutin aikana. Tämä herättää ajatuksia aurinkoenergian
    käyttömahdollisuuksista. Toisaalta asiaa voi pohtia myös siitä näkökulmasta,
    miten ilmastonmuutos on voi olla pääosin ihmisen toiminnan seurausta, kuten
    meille nykyisin niin usein väitetään.

Tämä kevään ihmeen takana aurinko
ylifuusioreaktori.
Aurinko on olemassa olomme perusta ja meidän
yksilöiden kannalta katsottuna melko tasapuolinen ”palvelijamme”. Sitähän ei
muuten omista kukaan eikä sinne menoa ole tainnut havitella muut kuin
mytologian ikarokset.

Nykysuomeksi sanottuna ei tämä ole jutun pointti. Ja vaikka kevään ihmeeseen
liittyy paljon muutakin ihmeellistä, ei niiden synnystä, ei perusteista meidän
tarvitse välittää, kun nautimme tästä ihmeellisestä ajasta. Ylipäätään emme voi
eikä meidän tarvitse tietää kaikkea ,kun
annamme keväisen mielen virkistää ja herättää meidät kesän iloja vastaan
ottamaan.

Presidentti
Mauno Koiviston suuri viisauksia
oli, ettei kaiken mahdollisen lukeminen ole pelkästään hyödytöntä vaan se on
myös vahingollista. Ei meidän tarvitsekaan kaikkea tietää. Emmekä me juurikaan
mitään tiedäkään. Tästä tulee mieleen Sokrates, joka oli viisas mies. Sokrates totesi usein, että hänen viisautensa perustuu siihen, että hän
ei luule tietävänsä sellaista, mitä ei tiedä.

Tohtori Ilkka Kantola selitti tätä
filosofiaa seuraavasti:

  • Antiikin Kreikan Sokrates käytti totuuden
    etsimisessä menetelmänä keskustelua ja ihmisten erilaisten käsitysten
    kuuntelua. Kuuntelemisessa auttaa tavattoman paljon jos itse tekeytyy ennemmin
    hieman tietämättömämmäksi kuin on. Jos esiintyy muita viisaampana, ei juuri
    kuule mitä toiset ajattelevat. Sokrateen käyttämää menetelmää on sanottu
    maieutiikaksi eli kätilöimiseksi. Kätilöhän ei voi itse toimi varmaa. a
    synnyttäjänä vaan hänen tehtävänsä on auttaa synnyttävää naista toimimaan juuri
    siten kuin on parasta sekä naiselle että lapselle. Maailman nopeissa
    muutoksissa ymmällä olo lisääntyy väistämättä. Ja silloin jotkut valitsevat
    tietämisen näyttelemisen, toiset taas avoimesti kertovat ettei ole mitään

Tästä kätilöimisestä tulee mieleen lapsi ja äiti >>> Äitienpäivä

Kutsukaa
Kätilö
kirja ja
englantilainen sarja kertoo Itä Lontoon elämästä. Koskettavat ja liikuttavat tarinat ovat eri
maailmasta, mutta ei kuitenkaan vieraalta. Elimme sitä aikaa täällä
Naantalissakin.
Paritarinaa Naantalista samalta ajalta:

Yksi
ruusunnuppu kertoo
: 

Minä päätin syntyä Puistotie 18:n komeassa
kivitalossa. Siellä asusti silloin vasta edesmennyt Margit Koski. Koska
Kirstilästä oli pitkä matka Turkuun, Hilda-äitini oli mennyt etukäteen
kortteeriin. Isä polki Naantalin asemalle kamferilta haisten sisko pyörän
tangolla. Kun vihdoin pääsivät Puistotielle, talonmiehen eukko huusi ikkunasta:
”Siel on äiti ja laps permannol!” Näin siskoni, silloin
kymmenvuotias, muistaa. Ambulanssi vei äidin ja lapsen Heidekenille, ja siksi
T-paidassani lukee Born in Heideken. Sehän kuulostaa ihan ulkomaalta :)

Ennen
oli tapana sii – kuten Helenan tapauksessakin – merkitä papinkirjaan todellinen fyysinen
syntymäpaikka. 
Siitä toinen tarina

Esimerkiksi sisareni Leena viisi
vuotta minua vanhempi, oli syntynyt Turussa Heidekenillä, kun taas puolestani
sain ylpeillä sillä, että olen syntynyt Naantalissa tarkemmin sanottuna Torikatu
3 peräkamarissa.
Olenkin sanonut, että syntymäni oli yhteiskunnallinen tapahtuma. Syynä
kotisynnytykseen oli sodan jälkeisen ajan työvoimapula. Kätilöitä haluttiin
siirtää sinne missä tarve oli suurinta ja tarvetta arvioitiin jonkinlaisen
pistelaskujärjestelmän perusteella, jossa tehdyt toimenpiteet olivat luokiteltu
ei suuruisin pistein. Kotisynnytys toi luonnollisesti paljon pisteitä ja siksi
äitini varmaankin isäni tukemana oli valmis operaatioon Naantalin kätilön viran
säilymisen varmistamiseksi. Virka säilyi, niin että syntymästäni ehkä oli
jotain yleistä hyötyä paikkakunnallemme. Tällaisen tarinan olen kuullut.

Nykyisten
sotesotkujen aikana on vaikea ymmärtää tuolloin vallinneita olosuhteita ja sitä
miten silloin on onnistuttu ja uskallettu. Ehkä vielä vaikeampaa on käsittää,
miksi pitäisi niin paljon kaikkea muuttaa, kun vaurautemme on kasvanut
valtavasti, ja kun tämän päivän uutisiin kuulu tutkimustulos, joka osoittaa,
että Suomi paras paikka synnyttää. Viime kesänä valmistuivat  Naantalin Terveyskeskuksen neuvolan uudet
tilat ja henkilökuntaa on tarpeeksi. Sekään ei auta Naantalissa. Meillä näyttää
olevan tilanne on sellainen jo toista vuotta peräkkäin, että syntyvyys on
kuolleisuutta pienempää.
Mistä se sitten kiikastaa? Ei rahasta ei rakenteista. Epävarmuudestako? . Mutta ehkä kannattaa vähän
miettiä myös asenteellisia ja henkisiä tekijöitä. Ei syyllistetä, eikä palata
menneeseen. Mutta pysähdytään.

Äidinmaa

Viime itsenäisyyspäivän aattona Moskua
näytellyt Kai Lehtinen piti puheen Naantalissa,
jossa hän ihmetteli, miksi puhumme isänmaasta. Äidin maasta pitäisi puhua,
sillä koti ja uskon ovat äidin asioita. 
Hän lausui sitten yhden koskettavimmista äitirunoista.Lauri Viita: Alfhild

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,

Jumalan
näkevät.

Heille on annettu
voima ja valta

kohota unessa
pilvien alta

ja katsella
korkeammalta.

Alfhild, hän
joka synnytti minut,

jo joka yö
sinne purjehtinut,

missä nyt
Eemeli tullen ja mennen

murahtaa vain,
kuten täälläkin ennen.

Siellä he
kulkevat tähtien rivissä

kirkasta
vanaa,

isä ja äiti,
peräkanaa.

Sieltä he
katsovat kotoista mäkeä,

kissoja,
koiria, tuttua väkeä,

viittoen,
luikaten parhaansa mukaan,

ettemme
loukkaisi Pispalan kivissä

jalkaamme
kukaan.

Siellä he
jollakin planeetalla

puutarhakeinussa
pihlajan alla

viipyvät
ääneti nuoruudenmuistoissa

morsiusparina
Tampereen puistoissa –

ostaen kahvit
ja pullat kai,

jos sattuu
olemaan perjantai. –

Ja sitten, kun
Pispala aamun saa,

äitini vuoteen
valmistaa

ja linnut,
linnut helää –.

-Oi kuinka on
ihana elää

ja tuutia
lastenlapsiaan

ja kertoa
kauniita uniaan !

Niin suuri on
Jumalan taivas ja maa,

oi lapseni,
rakastakaa !

Eikö siinä ollutkin koti ja uskonto ja sitten se tärkein rakastakaa. Se on
äidinmaa. Pateettistahan tämä kuulostaa, mutta ajatelkaa runoilijaa ja hänen
elämäänsä ja ajatelkaa tätä runoa. Jotain ylivoimaisen vahvaa tässä on
todistamassa äidin ja lapsen väliseen suhteen ainutlaatuisuutta. Ollaan
ihmisyyden sisimmässä ytimessä. Kyllä me tämän tunnemme. Tämän soisi kuuluvan
kaikille.

Isoäidin kirje vuodelta 1970:

Tämän
tärkeän asian ytimen kirjoitti kauniisti ja selkeästi sanoo naantalilainen
kirjailija Ida Maria Saarinen kirjeessään pojan tyttärelleen:

  • Alistu elämään tavallista arkielämää.
    Kysyt, onko elämällä mitään tarkoitusta. On toki. Paljonkin. Minä asetin kerran
    elämäni päämääräksi kasvattaa lapsistani parempia ja onnellisimpia ihmisiä kuin
    itse olen. Paljossa erehdyin. En kyennyt niin paljoon kuin olin kuvitellut ja
    sitten puuttui mukaan minua voimakkaampi suure, kohtalo, maailmanmeno.
    kaikissa, raskaissakin vaiheissa en koskaan menettänyt toivoa kokonaan.
    Tunnustan olevani utopisti, mutta ilman utopioitani en todella olisi jaksanut
    elääkään. Tiedän varmasti, että en ole aivan hukkaan täällä elänyt. Rakkaus voi
    vaikka vuoria siirtää.  Rakkaus on
    uhrausta – ja elämässä on monen monta pientä hienoa iloa: Lapsen tuoma
    vuokkokimppu, piirros, innokkain käsin, kirkkain silmin aikaansaatu
    äitienpäiväkortti. Lasten laulut ja leikit.

Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Jos olet kiinnostunut liittymään mukaan toimintaamme, tai jokin tuleva kunnallinen päätös Naantalissa askarruttaa,
Ota yhteyttä!

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa