Tällaista tasaista tarinaa Suomesta, kun maailman tapahtumat ovat niin hurjia ja kurjia, että Orpo-Purran hallituksen tekoihin turtuu.
Aktiivien seuraaja väsähtää: Stubb, Orpo, Valtonen Häkkänen kiertelevät mailamaa ja linkoavat tyhjänpäiväisyyksiä, Purra irvistelee edustajille ylimielisesti.
Kyllä tässä on kestämistä.
Enkä erityisesti tykkää siitäkään, että Tuppurainen lämmittää juuri nyt noita ryhmän sisäisiä sotkua.
Aikamme on nyt sellainen, että vakautta tarvitaan; aika taita olla kypsä nyt ANTTI LINDTMANIN tyylille: Rauhallisuutta ja harkintaa.
On onnetonta, että tällä hetkellä meillä on hallitus, jossa hallituksen tahtovoimaisimpana puolueena on puolue, jonka ohjelmassa on EU:sta ero – nyt kun meidän intressi elintärkeä sellainen olisi EU:n vahvistaminen.
Paradoksaalista on se, että me toivoisimme pohjoismaisen linjan vahvistumista, mutta presidenttinä on kaveri, joka julkisesti pilkka pohjoismaista yhteistyötä.
Suomen herraonnea on monesti kehuttu. Onko tässä suhteessa juuri nyt käynyt onnettomasti, kun maailman asetelmat vaatisivat parhaita voimia ja laajaa pohjaa!
