Otsikon aiheeseen sain TS:n tämän päivän Esko Valtaojan kolumnistaEsko Valtaoja: Viimeinen ihminen ja ensimmäinen koronapiikki
Toisen ruttovuoden alun merkeissä kaivan hyllystä esiin Mary Shelleyn klassikon The Last Man , Viimeinen ihminen . Mary muistetaan lähes yksinomaan Frankensteinin hirviön luojana, teinityttönä, joka kaksisataa vuotta sitten kirjoitti maailman ehkä kuuluisimman kauhuklassikon.
Tunnetun Frankensteinin hirviön tuntemattomamman kirjan taustojen Valtaoja selvittää näin
Tälle on psykologinen selityksensä: Mary teki surutyötä. Kirjan päähenkilöinä ovat ohuesti verhottuina kaksi äskettäin kuollutta runoilijaa, lordi Byron ja Maryn mies Percy. Viimeinen eloonjäänyt, Lionel Verney, on Mary itse. Näiden kolmen keskustelut täyttävät suuren osan kirjasta, Ne ovat itse asiassa Maryn muistoja Shelleyn pariskunnan ja Byronin yhteisistä ajoista ennen kuin kuolema teki kaikesta lopun.
Ja sitten hän tavoilleen uskollisena avaruustieteilijä päätyy nykyaikaisen lohdullisempaan maailman kuvaan:
Näin koronapiikkejä odotellessa Viimeinen ihminen muistuttaa siitä, kuinka vain kaksisataa vuotta sitten kukaan ei osannut kuvitella tulevaisuutta, jossa ihminen on maailman valtias. Vielä 1800-luvun alkupuolella olimme lähes täysin luonnon armoilla. Maanjäristykset, myrskyt, tulvat, kadot ja kaikki muu piti vain kestää, koska mitään ei ollut tehtävissä. Jopa sodat kuuluivat luonnon järjestykseen, yhtä väistämättöminä kuin muutkin kauhut.
Onneksi vuona 2021 ihmisen ei tarvitse enää vain kärsiä; hän voi myös toimia.
No mitä tekemistä oheisella TS:n uutisen kuvakaappauksella on yllä olevan kolumnin kanssa?
Riku Rönnholm asuu As. Oy Frnkensteinissa. Selvyyden vuoksi todettakoon, että se ei sentään – tiettävästi – ole ollut hänen painolastinaan vallinnassa
