Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Finanssikriisin sankarit

MitC3A4KatainenmuistaaHS20180915

Finanssikriisistä on kulunut kymmenen vuotta.

Tapahtuma, jonka
seurauksena Suomi on juuri kansantaloudessaan saavuttamassa BKT:n vuoden 2007 tason.
Suomi on yksi onnettomista alisuoriutujista. Valitettavasti.

Kaikki alkoi
Vanhasen – Kataisen hallituksesta tai oikeammin siitä, että kokemattomat tekijät, vaikkakin
hyvän perinnön saaneet hallitusherrat eivät osanneet lukea maailman merkkejä puhumattakaan siitä, että olisivat ymmärtäneet ryhtyä oikeiin toimepiteisiin

Nyt tuon hallituksen veturit muistelevat menneitä: Matti Vanhanen kehuu, kuinka
Euroopassa otettiin mallia Suomesta ja Jyrki
Katainen ei oikein jaksa muistaa
!

Kirjoitin sdpnaantali sivuille: Kultainen sääntö ja
USA:n roskapankki 20.9.2008

USA perustaa roskapankin
ja sijoittaa siihen 700 miljardia dollaria. Suomen Pankiltakin kysytään neuvoa
uutisten tietojen mukaan. Vanhanen toivoo
pahimman olevan ohi. Katainen ei usko 1990-luvun alun
tapahtumien toistuvan, kun Neuvostoliitto ei voi kahteen kertaan hajota.
Maailman politiikan kultainen sääntö on että se, jolla on kultaa tekee myös
säännöt.

Tilanne on epäselvä ja
epävarmuus jatkuu kaikkialla, eikä Suomi tule olemaan tässä ulkopuolinen.

Kunnallisvaalit vaan siirtävät valitettavasti tarpeellisten päätösten tekoa. Ja
sillä tavalla ei voi olla huomaamatta yhtäläisyyttä eilisestä 17 vuotta sitten
tapahtuneeseen SKOP:n haltuun ottoon. Silloinkin oli porvarihallitus ja kokematon
valtionvarainministeri.

Lokakuun 13 päivänä 2008
kirjoitin: Kauhistuin, kun kuulin Vanhasen kokoukseen lähtiessään
sanovan,

että hän selostaa Suomen 1990-luvun pankkikriisin opetuksia.
Jälkeenpäin hän vielä kertoi kokemuksista olleen paljon hyötyä kokouksen
valmistelussa.

Kun katsoo kokouksen ehdotuksia, niin niiden joukossa ei ole
Suomen kriisin hoidon aineksia —onneksi.

Suomen pankkikriisiksi tai vain säästöpankkikriisiksi
vääristellen nimetty lamaa pudotti kolmena vuotena kansantuotetta 14 prosenttia
ja Suomessa oli 500.000 työtöntä eli neljännes työvoimasta. Valtion budjetin
rahoituksesta kolmannes oli velkarahalla hoidettua eikä rahan pumppauksesta
valtiolle tullut minkäänlaisia pysyviä omistuksia kuten esimerkiksi Ruotsissa
tapahtui, vaan valtio lahjoitti yksityisille pankeille puoli-ilmaiseksi
säästöpankkien terveet ja tuottavat osat.

Ja tämän yksityistämisen seurauksena pankit, jotka on
pääosin myyty ulkomaiseen omistukseen, ovat nyt hyvässä kunnossa. Mielestäni
1990-luvun lama on viimeinen asia, jota maailmalla kannattaa mainostaa. Se
typeryyden ja taitamattomuuden korkean veisuun aikaa.

– Pääministerin leuhkat vastaukset yhdistettynä ministeri
Kataisen kepeisiin heittoihin, että ”ei huolta, kun Neuvostoliitto ei voi
kahteen kertaan hajota”, viittaavat siihen tosiasiaan, että Suomen
hallitus ei taaskaan elä reaalimaailmassa. Suomen pankit eivät ole irrallinen
osa järjestelmää eikä viimeaikaiset uutiset Venäjän taloudesta anna vakuuttavaa
kuvaa siitä, etteikö sielläkin öljy ja kaasutulojen putoamisen seurauksena
voisi tapahtua mitä vaan.

– Näillä pehmopuheilla voi selvitä kunnallisvaaleista, mutta
sitten tuleekin totinen arki vastaan. Silloin ei enää auta vaihtoehto B. Sitä
joudutaan hakemaan aakkosten jälkipäästä kiireellä ja huonosti valmisteltuna.

Vaikka historia ei toistakaan itseään, niin politiikan
kummallisuuksiin kuuluu, että samanlaisissa tilanteissa puolueet toimivat
samojen mallien mukaisesti. Vain se, että Suomi Kepun vastustuksesta
huolimatta, on nyt euromaa, voi pelastaa edellisen laman kaikkein suurimmilta
tyhmyyksiltä eli silloiselta tuhoisalta valuutan puolustamiselta taivas
koroille kattona käyttäen.

”Ei hyvältä näytä”, lopetin vuodatukseni.

Muistakaa, että tämä tapahtui kymmenen vuotta sitten eli silloin kun pahin oli vielä edessä

Myöhemmin 17.10.2018 lainasin sattuvia juttuja:

Jyri Raivio on pistää tämän tarinan oikeisiin
kehyksiin uutisanalyysissään, jonka otsikko kertoo paljon:  Ei nyt ainakaan Suomen mallilla!

Niinpä Hesarin taloustoimituksen valopilkku Jyri Raivio jo irvailee: 

Valtavat julkiset tukiaiset ovat synnyttäneet ovat synnyttäneet
rahoitussektorin ympärille niin paksun suojamuurin, etteivät edes pankkiirit
enää saa johtamiaan yrityksiä kaatumaan

Pääministeri Matti Vanhanen kertoo mielellään, että muut maat ovat
kiinnostuneita Suomen kokemuksista: Niin varmasti ovatkin. Vanhanen unohti
kuitenkin mainita, että Suomi kiinnosta päättäjiä lähinnä varoittavana
esimerkkinä….
Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tuoreessa vertailussa Suomen kriisi
maksoi 12.8 prosenttia bkt:stä Norja 2,7
ja Ruotsi 3.6.

Finanssikriisillä on monta seurausta ja selitystä

Poliittisesti kriisi on ollut
käänteentekevä ja sen vaikutusta on analysoinut ansiokkaasti 30.8.2018 Philip
Stephens
FT:ssä selittäen, että
populismi on finanssikriisin perillinen:

Maailmanlaajuisen finanssikriisin seuraus olisi voinut olla
markkinatalouden uudistuminen. Monessa kohdassa olisi
voitu saada aikaan kaikki hyödyttäviä muutoksia. Romahdusta seuranneet kaunopuheiset puheet ja rohkeat
lupaukset, joita Barack Obama, Gordon Brown, Angela Merkel ja muut pitivät , enteilivät tällaista mahdollisuutta. Sen sijaan olemmekin
päätyneet Donald Trumpin, Brexitin ja vihamieliseen nationalismin kierteeseen.

Kukaan ei ottanut vastuuta.

Alan Greenspan, joka oli Yhdysvaltain
keskuspankin pääjohtaja vuoteen 2006 saakka, oli vapaiden markkinoiden
pääpappi. Häntä kunnioitetaan edelleen. Englannin keskuspankin kuvernöörinä
Mervyn King leikkautti järjestelmällisiä sääntelyresurssejaan ja syytti
investointipankkien kriisiä. Eläkkeellä julkisesta toimistosta, hän kuuluu
Citigroupin palkkalistoille.
(EU:n tiukkuuden päätekijä oli talouskomisaari Olli Rehn, joka nyt on Suomen Pankin
pääjohtaja. mr lisäys.)

Poliitikot lupasivat rahoituksen laskemista kullatulta jalustaltalta; markkinat
olisivat palvelijoita pikemmin kuin ihmisten päälliköitä. ”Olemme kaikki
tässä yhdessä”, George Osborne, sitten Britannian valtiovarainministeri
sanoi. Romahduksen kustannukset tulivat kuitenkin niiden hartioille, joilla oli
vähiten kantokykyä.

Kansa siis duunarit, toimihenkilöt ja monet yrittäjätkin ovat vihaisia ja
syyttävät eliittiä ja etsivät vaihtoehtoja oikealta:

Trump ole vastauus. Päinvastoin, Yhdysvaltain presidentin tukijat ovat häviäjiä hänen kauppasodassaan . Heidät on jo
ryöstetty rikkaiden veronkevennyksillä. Brittiläiset työntekijät ovat huonommassa
asemassa Brexitin seurauksena. Italian pohjoinen liiga ja Ranskan kansallinen
rintama myyvät saman laista käärmeöljyä. Ei sovi unohtaa, että monet tunnistetuista
epäkohdista ovat todellisia.

Historioitsijat palaavat takaisin vuoden 2008 kriisiin, kun kysytään
käännepistettä, jolloin maailman voimakkaimmat valtiot luopuivat
kansainvälisestä johtajuudesta ja globalisaatiosta. Muu maailma ymmärrettävästi
tekee johtopäätöksen, että heillä on vähän oppimista lännestä. Monet
ajattelivat, että kommunismin romahtaminen johtaisi avointen ja vapaiden
demokratian pysyvään hegemoniaan. Sen sijaan, minkä historia paljastaa, on se,
miksi vanhentunut järjestelmä oli laiskaa omahyväisyyttään osatekijä – omaan poismenoonsa.

Mutta on asiaoista perillä olevillakin poliittisia ohjeita tilanteen
korjaamiseksi. Martin Wolf lopettaa 4.9.2018 FT:ssä olleen puhuttelevan
kirjoituksensa:

  Rahoituksen lisäksi vaikuttaa yhä
selvemmältä, että immateriaalioikeuksien suoja on mennyt liian pitkälle. Miksi
verotusta ei saada maan pinnalle? Miksi päästämme pääoman veroista? Ja miksi
emme yritä elvyttää kartellien vastaista lainsäädäntöä?

Näitä analyyseja ja ehdotuksia on useita. Selvää on, että muutosta tarvitaan ja nopeasti. Siltä varalta että….
Reseptejäkin on, mutta onko rohkeutta. Vetelyys ja antaa mennä tai toisten peesaaminen on liaan houkuttelevaa. Pelko pois ja eteenpäin: Useimmat tietävät, että tällainen aika ei ole pysyvää. Ja vaikka mennyttä ei voi parantaa, niin voi siitä päätellä jotain tulevaisuutta varten: sanotaan, että korkea suhdanne tule sukkasillaan. Mutta kriiseilläkin on tapana ylättää: Ja silloin olisi hyvä, jos olisi suunnitelma ja resurssit niiden toteuttaiseksi. Ja vielä enemmän kaivataan tekijöitä:
Kokeneempia kuin Katainen ja rohkeampia kuin Vanhanen. Erkki Liikasta tarvittaisiin EKP:n pääjohtajaksi, mutta…!

mr

Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos olet kiinnostunut liittymään mukaan toimintaamme, tai jokin tuleva kunnallinen päätös Naantalissa askarruttaa,
Ota yhteyttä!

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi