Ukraina, Eurooppa ja sodan uusi talous Elina Ribakovan artikkelissa, joka julkaistiin FT:ssä Suomen itsenäisyyspäivänä analysoidaan Ukrainan sodan opetuksia. Siinä on selvää analogiaa Suomen käymiin Neuvostoliiton vastaisiin sotiin.
Muistellaan ensin menneitä 1930-luvun lopulla Euroopan valtion olivat valmistautumassa keskinäiseen sotaan. Silloinen Natsi-Saksan toimii uhmakkaasti ja arvaamattomasti. Neuvostoliitto oli eristäytynyt, mutta sekin valmistautui Saksan valloitussotaan yhtäällä ja toisaalta sillä oli orastavia laajentumisideoita joita se markkinoi maailman vallankumouksen nimellä.
Suomi oli tuolloin diktatuurien pelinappulana ja läntiset demokratiat olivat kaukana ja itsekkäitä eivätkä ilmeisestikään pitäneet Suomen aseman muuttumisen olevan merkittävä uhka heidän kannaltaan. Suomi jäi siis yksin.
Suomi oli Das Ding ansich. Tapaus sinänsä.
1930 luvulla kaksi osittain vastakkaista kehitystekijää vaikuttivat Suomen ihmeeseen aikaansaada vahva puolustustahto.
Ensimmäinen oli Suomen kansallisen eheytymisen käynnistyminen SDP:n ja keskiryhmien voimin:
Kansalaissodan jälkeinen demokratian puolustus esti oikeisto radikalismiin nousun ja aikaan sai yhteiskunnan suotuisan kehityksen, joka lisäsi yhteenkuuluvaisuuden tunnetta; Työmiehelläkin oli puolustettavaa.
Toinen hieman irrationaalien lähtökohta oli suomalaisten uho.
Suojeluskuntalaiset pilkkasivat Neuvostoliittoa savijalkaiseksi jättiläiseksi kehumalla, että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää.
No tuolla kummallisella hybridillä lähtökohdalla tehtiin ihmeitä: Suomella hankittiin puhevaltaa, jota tarvittiin neuvotteluissa. joihin resurssien rajallisuus Suomen pakotti. Viisaampi antaa periksi – varsinkin kun ei muuta voinut.
Suomi solmi pakkorauhat ajatuksella, että tärkeintä säilyttää yhtenäisyys ja mahdollisimman suuri itsemääräämisoikeus.
Selviytyminen oli tavoitteena.
Ukrainan tilanne on toinen. Ukrainalla oli läntisten demokratioiden tuki.
Aluksi se oli voimakasta paheksuntaa ja pakotteiden asettamista, mutta sitten kun Ukraina onnistui tilanne muuttui. Ukraina on osoittanut muutoksen myös sodasta:
Ukrainan kokemus helmikuusta 2022 lähtien on kumonnut pitkään vallinneet oletukset sodan taloudesta — uskosta, että koko ja teollinen kapasiteetti takaavat voiton, aina väärinkäsityksiin mobilisaatiosta, logistiikasta ja sopeutumiskyvystä. Venäjällä oli etuja keskeisissä taloudellisissa tekijöissä. Silti sen autoritaarinen hallinto on kamppaillut muuttaakseen nämä voimat sotilaalliseksi voimaksi. Länsimaiden tuki — mukaan lukien pääoma, teknologia ja tiedustelu — siirsi tasapainon Ukrainan suuntaan; ja Ukrainan oma makrotaloudellinen kestävyys ja innovatiivinen lähestymistapa moninkertaistivat tämän vaikutuksen. Opetus on selvä. Yhdessä eurooppalainen rahoitus ja Ukrainan kekseliäisyys voivat rakentaa tehokkaan pelotteen ulkoisia uhkia vastaan, vaikka Yhdysvallat vetäytyisi.
Sota ei ole pelkästään sotilaallinen hyökkäys; Kyse on myös kyvystä kestää massiivisia makrotaloudellisia shokkeja
Koko EU:n kannalta puolustusmenojen maltillinen lisääminen samalla kun tuetaan Ukrainaa osoittautui paljon kustannustehokkaammaksi kuin ennaltaehkäisevä suurten pysyvien sotilasrakenteiden rakentaminen
Elina Ribakova FT 6.12.2025
Artikkelissa lopuksi pohditaan Euroopan ja Ukrainan tilannetta nyt,
Uutta ja uhkaavaa on, että USA:n osallistuminen Ukrainan tukemiseen on vähentynyt. Presidentti Trumpin vaatimus, että Eurooppaa huolehtii omasta puolustuksestaan, ei tietenkään ole perusteeton, mutta hänen diilipuuhastelu on pelottavaa.
Eikä tässä kaikki; Trumpin poliittinen julistus tukea Euroopassa äärikannallisia poliittisia voimia Euroopassa on otettava vakavasti.
Euroopalla ei siis ole uhkana vain USA:n puolustuksen vetäytyminen Euroopasta, vaan myös USA:n tuki Venäjän toivomalle poliittiselle muutokselle Euroopassa. Siis Venäjän ulkoista uhkaa lisää Putinin ja Trumpin Euroopan maiden sisäisiin asioihin sekaantuminen .
Tähän murheeseen tarjoaa Elina Ribakova Ukraina kokemukseen viitaten oman reseptin:
Tässä yhteydessä EU:n realistinen tavoite on ”tasapainotetun Naton” syntyminen. Kun Eurooppa ja Ukraina pystyvät itsenäisesti estämään heikentynyttä Venäjää, Yhdysvaltojen viidenteen artiklaan sisältyvä turvallisuustakuu ei enää toimisi liittouman ensisijaisena perustana.
Sen sijaan Nato perustuisi yhteen toimivuuteen, koordinoituun suunnitteluun ja yhteisiin voimavaroihin eurooppalaisten jäsentensä ja Ukrainan välillä.Ukrainan selviytymiskyky kumpuaa ennen kaikkea sen makrotaloudellisesta vakaudesta ja kekseliäisyydestä. Euroopalle tämä osoittaa, että puolustus ei vaadi liiallisia menoja. Yhtä tärkeää on se, miten rahaa käytetään, kuin se, kuinka paljon. Oppimalla Ukrainasta ja parantamalla tuottavuutta Eurooppa voi rakentaa uskottavan pelotteen.
