Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Esimerkillinen Livonsaari

Livonsaaripäivä  15.6.2013

Aivan
aluksi pyydän kiittää kutsusta. Mieleen tulee Paavo Aition kertomus Iniön reissusta. Hän oli saanut Iniöstä monet
vuodet kaksi ääntä. Hän kertoi osallistuneensa Juhannusjuhliin ja jopa tanssineensa
siellä. seuraavien vaalien tulos oli pettymys: äänisaalis on pudonnut 50
prosenttia yhteen ääneen.

Teitä
kiinnostaviin kysymyksiin pyrin kunnioittavasti vastamaan seuraavaa. (Tässä
hommassa On Tiina Rinne Kylänpää ollut apunaniJ

Mikä
on maaseudun palvelujen tulevaisuus?

Trendinä
on pelottava keskittäminen. Siitä ja yleisestä kehityksestä  vähän tarkemmin puheen loppuosassa. Nyt
paikalliselleruohokentälle.

Naantalissa on vielä ollut hyvä tilanne:
kaupunki ei ole vielä kuntaliitoksen jälkeen karsinut saariston palveluverkkoa
toisin kuin monet muut kunnat.

Naantali
on kehittänyt hyvin Livonsaari-Velkua-aluetta: esim. kaupunki on antanut lisää
kutsutaksin palveluvuoroja Velkualta Naantaliin (aikaisemman yhden
asiointikerran sijaan on nyt 2 kuljetusta/vko + päivittäiset
 koulukuljetukset Naantaliin, joissa voi kulkea kuka tahansa.)

-kaupunki
myös ylläpitää Velkuan palvelupistettä, jonka 
asiamiesposti on muuttumassa kunnalliseksi toiminnaksi . On
todennäköisesti ainoa laatuaan Suomessa.


Nykytilanteessa on monista asioista tingittävä ja toimenpiteet tulevat
koskettamaan kaikkia. Livonsaarella lähivuosina lakkautettu palvelu oli
kirjasto. Muuta kunnallista palvelua ei ole, joten livonsaarelaisia
kiinnostavat palvelut ovat ensisijaisesti Kummelin (terveyskeskus, kirjasto,
päiväkoti) ja Velkuan koulun palvelut. Näiden tulevaisuus? Maaseudun elävänä
pitäminen vaatii tietyn määrän palvelua.

-Palvelustrategia
valmisteilla: uudet tavat tuottaa palveluja  on ajankohtaista, ehkä siihen
otetaan oppia täältä teiltä, sillä Livonsaarella erinomainen ja toimiva
kyläyhdistys. Varsin Hyvän leader-rahoitteisena hankkeena korjataan nyt vanhaa
kylätaloa kylän monitoimikeskukseksi: harraste-kokous- ja juhlatilat ovat valmistumassa.

Yhdistyksellä
on vilkasta toimintaa. Naantalin saaristolautakunta tukee yhdistyksen toimintaa
vuosittain. Tämäntyyppistä kumppanuutta kunnan ja kolmannen sektorin välillä
tarvitaan. Yhdistys järjestää mm. seuraavaa: siivoustalkoot, tapahtumia (mm.
Livonsaaripäivä), Kesätori, yhteisöllisiä tapahtumia ( jouluateria+ juhlat, tanssit,
päivällisiä) kaupan jouluvalot, uimarannan ylläpito, Samppavuoren näkötornin
rakentaminen. Ja nyt uutena hankkeena on yhteinen kylien kehittämishanke
Velkuan saaristolaisyhdistyksen kanssa. Siis tämä yhdistys hoitaa paljon
tehtäviä, jotka kaupungissa  –
tiiviimmässä yhteisössä – hoidetaan
 kaupungin palkkatyönä. Hyvä käytäntö, jota pitäisi levittää. Saariston
yhdistykset ovat merkittäviä toimijoita saariston kehittämistyössä. Seiso
omalla pohjallasi äläkä luota kunnan apuun, voisi olla tulevaisuuden motto.

Onhan
toimintanne sitä paitsi huomattu ja tunnustettu, kun Livonsaari nimettiin Varsinais-Suomen vuoden kyläksi
viime vuonna 2012!!!.

Sitten tähän keskittämispolitiikkaan, jota nimitetään
kuntarakenne tai sote-uudistuksesksi.

Kaiken lähtökohtana on kiristyvä julkinen talous, joka ajautui ahdinkoon
kansainvälisen finanssikriisin seurauksena. Vuonna 2008 Lehman Brothersin
konkurssi iski tsunamin lailla ja meidänkin kansantuote purosi kahdeksan
prosenttia, 15 miljardia oli pysyvästi poissa. Suomi oli 2008 vähävelkainen
kansantalous ja lamaa oli mahdollisuus torjua elvyttämällä veronalennuksin ja
julkisia menoja lisäten eli velkaa kasvattaen.
Työllisyysnäkökulmasta selvisimme kohtalaisesti, mutta kestävyysvajetta
joudumme korjaamaan vielä kauan.

Kun samaiset
syyt eli yksityisen puolen  finanssiongelmat
, Kreikka on luku sinänsä , heiluttivat pankkeja Irlannissa, Portugalissa ja
nyt Espanjassa ja viimeksi Kyproksella ja kun Italiakin on vaikeuksissa , on Eurooppa
syöksynyt taantumaan uudelleen.  Juuri
kun oli saatu nokka pinnalle sukellettiin taas, ja Suomi vientivetoisena maana on
mukana tässä kurjuudessa. Vaihtotaseluvut ja ennusteet ovat huonot. Euro valuuttana
ei ole tätä aiheuttanut, mutta se on voinut välillisesti luoda väärää turvallisuuden
tunnetta. Mekin olemme nauttineet alhaisista koroista, joka on pitänyt
omaisuusarvoja korkeina. Monimutkaisiin asioihin ei ole yksinkertaisia
ratkaisuja eikä helppoja ratkaisuja.

Tällaisissa,
mutta nykyistä hieman valoisimmissa olosuhteissa tasavaltamme hallitus päätti
tasapainottaa Suomen talouden nopeassa tahdissa eli vaalikauden aikana. Sen
saavuttamiseksi sovittiin, että toinen puoli aukosta hoidetaan veroja
korottamalla ja toinen kustannuksia vähentämällä. Ongelmaksi muodostui kysymys:
Mistä leikataan. Ja sitten keksittiin, että kuntatalouden puoletta löytyy neljä
miljardia, mutta ei keksitty oikein mistä ja niinpä sitten kolmen entisen ministerin
lamppu syttyi Jan Vapaavuori, Jouni
Backman ja Osmo Soinivaara
laativa kuntarakenneuudistuspaperin, josta tuli
hallitusohjelman ja jossa usko pannan kuntien yhdistämisen säästöjä tuomaan
vaikutukseen. Mitään näyttöä säästöistä ei ole olemassa eikä esitetty. Vain
hurskas toivo. Idean hyvänä puolena oli, että murheet siirretään murheet muille
eli kuntapäättäjille.

Suomen
Kuvalehdessä Osmo Soininvaara jatkaa
tätä ristiretkeä:

Kaupunkiseuduilla
ongelmana ei ole palvelujen järjestäminen vaan kuntien välinen osaoptimointi,
joka vaurioittaa kuntien kehitystä pitkäaikaisesti. Selkeimmin tämä näkyy Turun
seudulla, joka on riidellyt itsensä maakuntasarjaan, vaikka Turulla olisi ollut
kaikki mahdollisuudet kehittyä maan toiseksi merkittävimmäksi
kaupungiksi.

Lyhyesti
vastaamme, että seutu ei ole riidellyt, Turku kylläkin. Seudun muiden kuntien
aktiivisuus on onneksi korjannut Turun tunaroinnin, joka alkaa olla takana päin
virheistä suuren osan. Alueen ja koko seudun ja myös Turun onneksi. En pistä
tikulla silmään kun muistutan Nesteen ja Muumimailailman kohtaloista.
Soininvaara ehdottaa, kun pakkoa ei saa käyttää, niin pakottavaa
metropolihallintoa. Ja nyt puhun politiikkaa: Eikö olekin ihmeellistä, että
kaiken maailman vapauksien puolesta saarnaava vihreä vaatii pakkoa ja kilpailun
estämistä. Ja sitten ihmetellään miksei politiikan tekijöihin luoteta.

Käytännössä Naantalin osalta tiedämme,
että kuntaliitos ei tuonut säästöjä, päinvastoin. Se ei johdu mistään henkilökunnan viiden päivän
karenssisäännöstä. Se johtuu yksinkertaisesti
siitä, että jos palveluja yritetään ylläpitää, niin väkeä tarvitaan ja myös siitä,
että siirtymävaihe tuo uusia tarpeita. Ylipäätänsä ennakkolaskelmat ovat usein
liian ruusuisia. Politiikassa usein anteliaisuus voitta pidättävyyden ja pieniä
kohtaan pitää olla kiltti, se on hyväsydämistä. Viidennen vuoden jälkeen säästöjä valtiolle,
mutta meille tulon menetyksiä, sillä valtionosuuksiin kompensaatio poistuu.

Tässä ollaan nyt. Tietämättömyys ja luulo,
paha tahtokin yhdistettynä itsevarmuuteen ovat tämän sotkun ja sähläyksen
sylttytehtaiden rakennuspuut.

Pitkäjänteisyys
ja johdonmukaisuus ovat tipotiessään. Hallituspuolueet ovat tehneet perusvirheen
siinä, että tällainen kokonaisuus on valmisteltu vain hallituksen ei koko
eduskunnan siis myös opposition edustajien toimesta. Tämä ei ole ollut
fantastista.

Ajatuksen
väärtti olisi arvioida tämän päivän
tiedon perusteella  sellaisen ei kovin
suositeltavan menetelmän – hienosti sanottuna kontrafaktuaalisen ajatusluupin
kautta tilannettamme. ( Kontrafaktuaalinen tarkoittaa sitä, että miten olisi,
jos olisi tehty toisin.) Tarkoitan nyt Paras-hankkeen aikaisia päätöksiä. Kuten
täällä varmasti hyvin muistetaan, olimme valmistelleet saaristo-kaupungin
perustamista. Valmistelussa mukana olivat Nykyisen Naantaliin liittyneiden
kuntien ja kunnanosia lisäksi Askainen, Lemu ja Masku. Jos hanke olis
toteutunut, saaristokaupunki olisi nyt turvassa emmekä me sen paremmin kuin Naantalia
kuin nykyisen Maskunkaan alueella joutuisi taistelemaan tuon maagisen 20.000
asukkaan rajan kanssa.

Mutta niin ei ole ja me suurella
todennäköisyydellä joudumme käymään koko Turun seutua koskevan
selvitysmenettelyn läpi ja siinä vaiheessa sitten selviää todelliset
vaihtoehtomme. Pakkoliitoksia ei tehdä, se on selvää, mutta mihin soteuudistus
voisi johtaa, sitä emme varmuudella tiedä. Oma veikkaukseni on, että Naantalin
saaristoisuus otetaan huomioon ja riman heiluen saamme hoitaa perustason
sotepalvelumme itse. 

Naantali ei ole liittymässä Turkuun ei muihinkaan naapureihinsa. Naantali ei
ole koskaan havitellut alueita itseensä liitettäväksi. Mutta olemme aina
puolustaneet asukkaiden oikeutta valita vapaasti asuinpaikkansa ja elämän
tapansa. Uskomme tämän parhaiten toteutuvan yhteistyössä, jonka olemme
synnyttäneet Kanta Naantalin ja saaristo ja saaristonosakuntien kanssa.
Kantanaantalilaiset ovat suostuneet taakanjakoon hyvien saaristolaisnaapuriemme
kanssa. Kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta ja keksiväistä yhteenkuuluvatta
korostaen olemme kaikki naantalilaisia, mutta alueellisesti pitäjiemme ja
kyliemme asukkaita. sellainen erilaisuus on voimavaramme.

Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos olet kiinnostunut liittymään mukaan toimintaamme, tai jokin tuleva kunnallinen päätös Naantalissa askarruttaa,
Ota yhteyttä!

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi