Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Aika muuttuu, kunniakas päätös seurakunnalta

Aikajamuisto20180622

Harmaan Juhannuksen valopilkuksi nimeän  Aika ja Muisto
kivipaaden ympäristön kohennuksen. Kiitos menee Naantalin seurakunnalle.

Seurakunnalle oli tehty naantalilaisten toimesta Suomi 100 vuotta teemaan liityen ehdotus, että muistomerkki
siirrettäisiin hautausmaalle, jossa muutkin muistomerkit ovat. Tämän ajatuksen
takana oli hyvä tarkoitus osoittaa kansallista yhteenkuuluvaisuutta
100-vuotisen itsenäisyyden kunnaiksi.

Seurakunnan hallinto ei pitänyt siirtoa ongelmattomana.
Myös aloitteen tekijänä
pidin nykyistä nykyistä sijoituspaikkaa arvokkaana ja muistomerkille sopivana, kuten muistomerkkitoimikunnan puheenjohtajana jo paljastustilaisuudessa
vuonna 2004 kesäkuussa lausuin
kertoessani muistomerkin valmistumisenvaiheista:

”Huhtikuun 29 päivänä
2002 tein aloitteen kansalaissodan muistomerkistä. Yllyke ehdotukseeni tuli
kolmesta suunnasta:

•  Naantalissa
ei ollut, kuten monilla paikkakunnilla on, vapaussodan muistomerkkiä eikä
tietääkseni sellaisen pystyttämisestä ole tehty ehdotustakaan.

•  Edellisenä
kesänä olin havainnut, että kesälomakunnassamme Sulkavalla olivat punaisten
menehtyneiden nimet kaiverrettu vapaussodan muistomerkkiin samaan kiveen
valkoisten kanssa.

•  Tiedot
paikkakuntakohtaisista menehtyneistä olivat juuri julkaistu netissä.

Näistä rohkaistuneena esitin ryhmämme puolesta aloitteen, jonka
ponsi osa kuului seuraavasti:

että kansalaissodassa menehtyneillä pystytettäisiin
vaatimaton muistomerkki Naantalin vanhalle hautausmaalle ja että kaupunki
ehdottaisi kaupungin ja seurakunnan yhteistä työryhmää edistämään tätä
hanketta.

Toiveemme Naantalin kaupungin päättäjien valistuneesta
mielenlaadusta osoittautui oikeaksi ja niin kaupunginhallitus asetti
muistomerkkitoimikunnan ja valtuusto myönsi tarkoitukseen rahaa. Tästä on
aihetta lausua kunnioittava kiitos erityisesti niille, joille arvaan päätöksen
olleen raskaan.

Pieni mutka muistomerkin matkaan tuli siitä, että
kirkkoneuvosto ei sallinut sijoittamaan muistomerkkiä hautausmaalle paikkaan,
johon se suunniteltiin. Muistomerkille löytyi kuitenkin tämä erinomaisen hieno
sijoituspaikka täältä Ailosten niemeltä. Ikiaikainen luonto on levittänyt
suuren tammen muodossa suojelevat kätensä vaatimattomien kansalaisten nimillä
varustetun muistomerkin päälle. Kivi sijaitsee sopivasti syrjässä eikä ole hautausmaalla
käyvien tai kirkkoon menevien silmissä. Paikka on kuitenkin arvokas ja
keskeinen ja helposti tätä taideteosta katsomaan tulevien saavutettavissa.”

Avauspuheen aikana selkeästi olin kertonut, että muistomerkin paikka on erinomainen. Näin myös viestitin seurakunna päätöksentekijöille.

Muistomerkkikysymystä olin pohtinut 2004 huhtikuussa kirjoituksessa,
jonka tähän liitän:

Tutkimustietojen perusteella voi selkeästi todeta, että
Naantali kuului sodan rauhallisiin paikkakuntiin. Täällä ei ole valkoisia
uhreja eikä siten sankarivainajia eikä siten ole ollut muistomerkkejäkään.
Tietoni mukaan Naantalin suojeluskunta perustettiin vasta sodan käänteen
jälkeen 15 päivänä huhtikuuta 1918.

Naantalin punakaartilaiset saivatkin pääosin nk.
junankivittäjän tuomioita (isäni, joka taisi olla Naantalin kaartin
jonkinlainen plutoonan päällikkö), käyttämä termi. Tarkoitti sitä, että olivat
aiheuttaneet vahinkoa ja osallistuneet vallankumoukselliseen toimintaan, mutta
eivät olleet syyllistyneet sotarikoksiin.

Naantalissa kuitenkin riidat omaisuudesta eli kaupunki vaati
korvauksena punakaartilaisten vahingonteoista NTY:n taloa ja omaisuutta.
Naantalin Raastuvan oikeus yhtyi vaatimuksiin ja Turun Hovioikeus hylkäsi
vaatimuksen, mutta määräsi oikeudenkäyntikuut NTY:lle, mutta Korkein oikeus hylkäsi
vaatimukset ja hovioikeuden päätöksen oikeudenkäyntikuluista ja niin Naantalin
työväentalo jäi NTY:lle. Torvet tosin palautettiin vasta viime sotien jälkeen.

Eli edellä oleva
materiaali ja tieto huomioon ottaen voi varmaankin todeta:

•  Naantali
välttyi sodan pahimmilta kokemuksilta: terrorilta

•  Mutta
tietenkin pikkupaikkakunnalla alle 1.000 asukasta luokittelu seurasi sotaa ja
tietenkin punaiset olivat selvästi toisen luokan kansalaisia ja niin täällä
kuin muuallakin voi todeta talvi- ja jatkosodan yhdistäneen. Hyvä esimerkkinä
ovat  ihan Väinö Linnaa mukaillen
Luotosen veljekset, joista Eemilin nimi on tässä kivessä ja kahden nuoremman
veljen nimet sankarihaudalla.

•  Aihe
on kuitenkin ollut täällä arka ja se on ollut jonkinlainen luuranko kaapissa:
Asia tunnettiin, mutta ei siitä puhuttu.

•  Minäkin
olin asiaa pitkään harrastaneena ja melko kokeneena poliitikkona varovainen
asian esille nostamisessa: Epäilyni on, että paljon aikaisemmin ei asiaa olisi
voinut saada läpi ja vieläkin kirkkoneuvoston kanta heijastelee epäilyksiä.

•  Onko
sitten riskinä, että kiven pystyttäminen repii haavoja auki ja synnyttää
vanhoja intohimoja?


Hyvin epätodennäköistä juuri siitä johtuen, ettei ole henkilökohtaisia kaunoja
ainakaan veriteoista johtuvia ja toiseksi asioista on puhuttu jatkuvasti ja
lopulta on kansalaissodan uhrien kokokuva saatu luotettavasti selvitettyä.

o  Myöskään
asialla ei ole poliittista merkitystä: Tämä ei laske eikä nosta puolueiden
kannatusta eikä varsinkaan kukaan ajatteleva ihminen pelkää uutta
työväenvallankumousta.

•  Miksi
sitten muistomerkki? Miksi ylipäätänsä muistomerkkejä? voisi olla retorinen
vastus kysymykseen. Mutta varsinainen vastaus voisi olla, että historian
tapahtumat sinänsä saavat olla läsnä tässä päivässä. Aivan erityisesti tähän
kansalaissotaan liittyy näkökohta, joka laajentaa näkökenttää nykyisiin
kriiseihin: Vasta 86 vuotta sitten tässä sivistyneessä maassa selviteltiin
asein kansalaisten välejä. Mikä ihme sitten on, että niitä tapahtuu muualla
maailmassa nykyisin.

• 
Joudummekin kysymään miksi kansalaissodan tyyppinen konflikti pääsi syntymään?
Suomen sisäisissä oloissa oli varmaan syitä. Pitkään jatkunut ensimmäinen
maailmansota toi puutetta ja kurjuutta. Taistelu vallasta oli katkeraa
Eduskunnan hajotuksen seurauksena ja asetelmat radikalisoituivat, mutta
varsinainen ratkaiseva tekijä oli muu maailma ja ensisijaisesti Venäjän
vallankumous. Meidän kohtalomme oli jo tuolloin ja on ollut aina syvässä
yhteydessä ympäröivän maailman tapahtumiin. Emme ole lintukoto ja toisaalta
meillä tulee olla kyky käyttää tilaisuuksia hyväksi.

•  Tällä
muistomerkillä muistetaan yhtä Suomen suurta murrosta: Tänään puhutaan luovasta
tuhosta ja esimerkkinä käytetään talouselämän 1990 luvun lamaa.
Kansalaissodasta ei tohdi käyttää tuollaista ilmaisua: Mutta tuhosta nousi
kuitenkin hyvääkin: Demokratia vahvistui menettelytavaksi ja torpparit
vapautettiin. Suomen työväenliikkeen enemmistö kääntyi vaalilipun ja rauhan
asialle ja toisaalta varmaankin hallitsevalla puolella kasvoi itsetunto
asioiden hoitamisen onnistumisesta.

•  Mutta
ennen muuta kaiken murroksen keskellä tällä muistomerkillä halutaan muistaa,
että aina kaikessa mukana on ihminen, yksilö ainutkertaisena ilmiönä. Heitä
muistamme, joiden elämä loppui ennen aikojaan murokseen, jota johdattelivat
heitä suuremmat voimat.

•  Tällainen
muistomerkki muistuttaa myös ihmisoikeuksien kalliista asiasta. Jokaisella
yksilöllä tulee olla oikeus vakaumukseen, mutta vahvakaan usko vakaumukseen ei
oikeuta toisen vakaumuksen väkivaltaiseen loukkaamiseen. Tämän asian
suomalaiset ovat oppineet ja toivottavasti voimme tässä asiassa olla
esimerkkinä maailman murroksissa tänään ja huomenna.

Kiertäessäni juhannusaaton Lappalaistenmäen tanssilavalta 
rannan kautta kirkonmäelle tapasin hiljaisuuden keskellä tämän muistomerkin,
jonka ympäristö oli kunnostettu ja istutuksin somistettu.
Tämä seurakunnan toimi ja
lupaus muistomerkin hoidosta on kaunis tapa hoitaa tämä asia kunniakkaaseen
päätökseen.
MR

Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos olet kiinnostunut liittymään mukaan toimintaamme, tai jokin tuleva kunnallinen päätös Naantalissa askarruttaa,
Ota yhteyttä!

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi