Tony Barber kirjoitti jo helmikuussa:
Keski- ja Itä-Euroopan kansat juhlivat ylpeänä vapautumistaan yksipuolueisesta kommunistisesta hallinnosta . Nyt tämä saavutus on uhattuna kahdesta suunnasta. Toisaalta Venäjän painostus Ukrainaa kohtaan ja vaatimukset eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen uudelleen luomisesta saavat alueen huolestumaan kovalla työllä saavutetusta itsenäisyydestään. Toisaalta jotkin maat ovat vääristyneitä demokratian luopumisesta, oikeusvaltion heikkenemisestä, syvään juurtuneesta korruptiosta, järjestäytyneestä rikollisuudesta ja postkommunistisen nationalismista.
Kaikki uhkakuvat ovat toteutuneet ja kansalaisten – ei niin vapaissa vaaleissa – antama tuki vahvistaa kehitystä.
Vaikea ulkopuolisen ymmärtää ja erittäin vaikea EU maasta katsottuna hyväksyä. Unkarin demokratiakehitys on pudonnut viimeisen kymmenen vuoden aikana 19 pinnaa.
Politiikankuviot ovat kummalliset . Ilmeiseltä näyttävät kehityspolut eivät toteudu. Rationaalinen tosiasioihin perustuva harkinta saa väistyä ihmisten valitessa joillakin muilla perusteilla. Vastoin omia etujaan äänestämien on sallittua. Sen sijaan pitäisi tiukasti taistella sen puolesta, ettei enemmistön valta muutu mielivallaksi. Tästä on hirveät seuraukset; tarvitse vain avata telkkari katsoa teloitettujen siviilienjoukkohautoja.
Sen verran historiaan saa viitata, että Hitlerkin nousi valtaan lähes demokraattisesti.
Tämä tarkoittaa, että kansalaiset eivät ole päätöksissään syyntakeettomia.
Juuri tällä hetkellä uhka on siirtymässä Ranskaan. En selittele enempää, vaan liitän tähän Ranskan presidentin vaalien ennusteen kehityskuvan.
Itä-Euroopan entiset diktatuurimaat on rakentaneet parlamentarisminsa heiveröisistä lähtökohdista, talous- ja poliittisen establishmentin perustamien puolueiden varaan. Ne ovat puolueita eri merkityksessä kuin meillä. Siellä ei ole kommunismin jäljiltä ruohonjuuritason yhdistys-, järjestö-, urheiluseura- ja ammattiliittotoimintaa, mihin meidän kansanvalta hieman näkymättömästi, mutta hyvin pitkälle perustuu. Meillä kansanvallan perustasolla paikalliset päättäjät tunnetaan alunperin erilaisten yhdistysten, urheiluseurojen tai paikallisten edunvalvontaorganisaatioiden muodostamista sosiaalisista verkostoista. Noissa uusissa demokratioissa puuttuu täysin tällainen rakenne. Venäjällä, joka on iso ja hajanainen maa, tällaisen aktiivitason puuttuminen ilmeisesti suorastaan pakottaa kovakouraiseen keskushallintoon pitämään paikalliset jehut ja muut sooloilijat aisoissa. On ollut ehkä lapsellista tai historiaan perehtymätöntä meidän kuvitella, että esim. Venäjä noilla elkeillä, establishmentin perustamin puoluein loisi länsimaisen demokratiarakenteen.