Mikko Rönnholm

Paikallisia sääntöjä tarvitaan

Ecoside Pilita Clark FT 20210625JPG

Pilita Clarkin kolumni, jossa hän kertoi, että ekosidin (ecocide) eli ympäristötuhon määrittäminen rikokseksi on aavistuksen verran lähempänä toteutumistaan. Kolumnissaan hän kuvaa mistä voi olla kysymys ja sen lisäksi hän kertoo, miten suhtautumien aiheeseen on muuttumassa:

 

Kuvaa kohtaus. Brasilian presidentti Jair Bolsonaro johdetaan telakalle Haagin synkässä oikeussalissa, jossa hänelle kerrotaan, että hänen Amazonin politiikkansa on ollut niin tuhoisa, että hän on syyllinen ekosidi-rikokseen.

Muutamassa kuukaudessa öljy-yhtiö ExxonMobilin toimitusjohtaja Darren Woods joutuu vastaamaan samasta syytteestä samassa oikeussalissa, tällä kertaa poraamalla lisää fossiilisia polttoaineita, joiden hän tiesi nopeuttavansa ympäristötuhoja.
 Jos tämä kuulostaa oudolta, se johtuu tällä hetkellä. Ecocidea tai ympäristön joukkotuhoa rauhan aikana ei ole kansainvälisessä rikosoikeudessa. 
 
Idea oli kuitenkin murto-osa lähempänä todellisuutta tällä viikolla, kun asianajajapaneeli ympäri maailmaa, jonka puheenjohtajana toimi kansainvälisen oikeuden asiantuntija Philippe Sands, paljasti laillisen määritelmän rikokselle. Siinä luonnehditaan ekosidia ”laittomiksi tai tahattomiksi teoiksi”, jotka on tehty tietäen, että on suuri mahdollisuus, että ne voivat aiheuttaa ”vakavia ja joko laajalle levinneitä tai pitkäaikaisia ​​vahinkoja ympäristölle”.

Paavi Francis on sanonut, että kansainvälisen yhteisön tulisi tunnustaa ekosidi ”viidenneksi ryhmäksi rauhan vastaisia ​​rikoksia”.

Tällä palstalla referoitiin eilen uutisia Askaistenlahden eli täältä päin katsottuna Naantalin aukon luoteisen osan tilan onnetonta kehitystä.

Globaalit kysymykset ovat eri suuruusluokkaa tietenkin, mutta kyllä näissäkin on jotain kaukaista yhteistä.

Me mielellämme uskomme, että ihmisten tietoisuus, markkinat erityisesti rahoitus johtaa siihen, että ympäristön tuhoamisesta tulee kannattamatonta. Sitten on tällaista siviilioikeudellisia asioita; lupien myöntämistä ja valvontaa ja  nykyisin on ympäristörikoksetkin lainsäädännössä, jopa roskaamissakkokäytäntöjä löytyy joistakin kulttuureista. Eli oikeaan suuntaan mennään, mutta tämä ei taida riittä.

Kun pohdimme oman ylpeytemme Naantalin aukkoa,

Tiedämme, että on oikein, että eivät Naantalin asukkaiden eikä rantamökkien jätevedet saa sitä saastuttaa. Ne on satu pääosin järjestykseen ja meri kimmeltelee aamuauringossa houkuttelevasti, paitsi että ennen uimaan menoa tarkistamme sinilevätilanteen  – ensisijaisesti terveydellisistä syistä.
Suomi filmejä katsoessamme   näemme  maatilan askeettiseen luonnonmukaiseen elämää, jossa pilvisen päivän voittaa polulla asteleva  emäntä. Samaa idylliä löytyy varmaan tänäänkin monissa pihoissa.
Ja hyvällä miellä me syömme lähiruokaa ja suomalaisia puhtaita elintarvikkeita. Uskomme, että luomu on lyönyt läpi; ympäristömyrkkyjä ei käytetä  ja lannoitteet ovat osa kiertokulkua ja ojien ja ojien varsilla olla vihervyöhykkeet – niitä myönnetty EU:n ympäristötuki on edellyttänyt.

Ja kuitenkin hajakuormitus tutkimusten mukaan merkittävin syy meren tilan jatkuvalle huononemiselle. Vanhoja jäämiä ja ilmaston muutos, lämpeneminen ja sateet ovat muuttuneita tekijöitä, tiedämme selityksiksi.

Mutta eläinten  kasvatus ja viljely ovat juurisyitä.

Kauppa voi kuluttajien kautta ohjata oikealle tielle. En kuitenkaan  luota itseeni enkä lajitoveriini näissä asioissa ja siksi on oltava säännöt, joita on valvottava. Niiden aika on nyt.

Ja varmuuden vuoksi edelleen jankutan, että muutosta on taloudellisesti tuettava ja jatkossa pitää tuotteiden hinnoittelussa ottaa huomioon kaikki syntyvät kustannukset.
Yhteinen etu on ilmiselvä. Sinileväisiä uimavesiä ei halua kukaan. Saaristomeri kokonaisuudessaan on pelastettava, sekin on selvää.

Tämä  asia on ihan itse hoidettava ja kaiken hyväntahtoisen toiminnan varmistamiseksi tarvitaan yhteiskunnan normistoja, joita on noudatettava edesvastuun uhalla.

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

1 Vastaus artikkeliin

  1. Julkinen paheksunta saaristomeren merimetsoistakin alkoi kun merimetsojen pesintäalue
    läheni Itälän Villen kesämökkiä. ’Jotain pitää tehdä, eikä vain paheksua.’
    Sinilevän levitessä Merimaskun ja Rymättylän päättäjien harmiksi voimme
    kaiketi odottaa ripeitä vaatimuksia rantojen raikastamiseksi kunnan ja sosialistisen
    valtionhallinnon rahoittamina toimenpiteinä.
    ”Kauppa voi kuluttajien kautta ohjata oikealle tielle.” Niinpä, aina näin. Ja Naantalissahan
    kauppa halajaa uusia luontokohteita rakentaakseen lisää *oikean-tien-ohjailu*-paikkoja!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Mikä on Naantalin Työväenyhdistys?
Mitä on sosialidemokratia?
Lue tästä
Esittely

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Seuraa somessa