Kahdeksan kohdan pointit:
- Ensinnäkin Antti Lindtman puheenvuoro valinnan jälkeen oli parasta. Juha Mieto vertaus oli sopiva ja yhteistyötarjous oli uskottava.
- Toiseksi: Antti Lindtmanin ja Sanna Marinin on tehtävä – en sano isän murha, kun se huonosti sopii tilanteeseen – mutta tarkoitan tehtävä selväksi se, että he tekevät päätöksiä kuuntelemalla ja harkinnalla, mutta itse.
- Kolamanneksi on tunnustettava tosiasiat: Vihreitä vihreämpiä ei voi olla ja perujankansallismielisemmäksi ei voi mennä, on siis oltava tasapainoinen sosialidemokraatti, joka poistaa eriarvoisuutta yhteiskunnasta.
Mitä tämä on: Se on sitä, että ymmärretään ettei pienituloinen lihasta tykkäävä pikkuauton omistaja halua tuhota maapalloa, kun taas rikkaampi sähköauton ostaja tekee sen edullisen veron vuoksi ja ruokailussa hänellä on valinnanvaraa terveellisempään. - Neljänneksi politiikassa ei ole mustaa perjantaita, jolloin houkutellaan tarjouksilla. Tarkoitta, että kannatusta ei osteta.
- Viidenneksi kannatta varata aika ajattelemiseen ja valikoivaan lukemiseen. Mauno Koivisto pyhitti aina aikaa itselleen ja muistutti, että kaiken lukeminen ei ole vain turhaa, vaan se voi olla myös vahingollista ja että kansalaiset ymmärtävät tosiasioita.
- Kuudenneksi on muistettava, että julkisuus on huumetta. Poliittista johtajaa nostetaan kuin savikiekkoa, jotta ylhäältä voidaan pudottaa.
- Seitsemänneksi kannatta keksittyä niihin asioihin joihin voi vaikuttaa: Lainaan perusinsinööriä: ”Tärkeä on tehdä oikeita asioita ja oikealla tavalla, mutta vielä tärkeämpää on löytää ne oikeat asiat ja oikeat tavat”.
- Kahdeksanneksi: Rehellisyys maan perii ja totuuden puhuja ei tarvitse yösijaa vaan päivän valoa.
