Lehdistön ja median ikiaikainen tehtävä on ollut ampua alas. Useimmiten se kuten skeetissä henkilö nostetaan ylös kuten savikiekkoa, jotta se voidaan ampua alas sillä erolla, että saman maaliin ammutaan useimmiten monilla pyssyillä ja monesta suunnasta.
Eilinen Sannikka ei ollut tyypillinen tapaus vaan erikoistilaus siksi, että kansliapäällikkö Kirsti Varhila on viran hoitonsa vuoksi joutunut hoitamaan tehtäväänsä julkisuudessa. Tällä kerralla tilanne ja vastuunntunto ei oma pyrkimys ovat olleet syynä näkyvyyteen. Hyvin hän hommansa hoitanut. Ja se ärsyttää. Kyllähän kaikki varsinkin toimittajat tietävät paremmin miten pitäisi tehdä ja virheitä löydetään kaikissa toriparlamenteissa ja kotisohvilla.. Toimittajien etuna on se, että heillä on kaikki materiaali käden ulottuvilla ja heillä on aikaa etukäteen kaikessa rauhassa kaivaa kaikkea ja käyttää äänitorvina niitä, joille julkisuuteen pääseminen on intohimona.
Kaksinkertainen tohtori Lasse Lehtonen tiesi kaikki paremmin kuin muuta siantuntijat. Yksinkertainen hallintoprofesssori, jonka nimeä en muista, sekoili selittäessään selkeitten hallintomallien puutetta.
Siihen väliin sitten istutettiin grillattavaksi tavallisen näköinen kansliapäällikkö Kirsti Varhila.
Kirsti Varhilan viimeisten viikkojen työtuntien määrästä ei lukua pidetty eikä kysytty, että miten hän jaksaa. Mutta rauhallisena ja asioita tuntevana eikä tippakaan ylimielisenä hän suorastaan harmittavan harmaa ja kaiken lisäksi vielä demari. On siinä syytä tarpeeksi!
Kyllä minä kaunis ja rohkea tuon muijan kengitän. Se oli jutun juoni. Raju hyvin valmisteltu hyökkäys alkoi lainauksialla ja päälle puhumisella. Pahalta näytti.
Haastattelun edetessä tuli Kirsti Varhilasta mieleen tenniksen legenda Björn Borg alias Is Berg. Mitä kovemmalla pallo tuli sitä pehmeämmin se palautettiin ei niin kovaa mutta oikeaan osoitteeseen. Ja ottelupallo jäi kenttää, kun Kirsti Varhila sanoi, että maskin käytöstä saa jokainen päättä itse! Paluu palloa ei tullut ja alla kierteiseen rystyyn päättyi ottelu. kirjavilla kulisseilla ja juontajan stailaukselle ei järjen ääntä nujerrettu.
Ylen aahstuudiot ja kaikenmaailman yksittäisen toimittajan nimiin lavastetut jorinalismit ovat olleet niin monta vuotta niin surkeaa maksavan asiakkaan aliarviointia, että rehellisimmänkin demarin olisi aika alkaa kysyä kriittisesti Ylen pyhäinjäännösaseman perään ja perusteisiin. Eihän tässä ainaisessa agendavanukkaita tarjoilevien toimittajien sähläämisissä ole mitään järkeä ja sen arvokkaampaa kuin rehellisissä valemediassa.