Naantalin seurakunnan A-ykkösluokan urkuri Kari Vuolan juhlakonsertti on tapahtuma sinänsä. Se radioidaan ja ohjelma on vaikuttava.
Mutta
merkkitapaus se on myös siksi, että Kari Vuola on alansa tohtori ja
siitä huolimatta johtaa Naantalin seurakunnan musiikkielämää. Hän on
arvostettu taiteilija ja seurakunnan hallinto on taas byrokratiaa.
Yhteensovittaminen on nykytermein sanottuna haasteellista.
Musiikin
merkitys kirkkojemme käytön kannalta on ehkä ratkaisevan tärkeää. Siksi
seurakuntien arkkipiispan ohjeen mukaisesti toimiessaan tulisi tämä
huomata. Tässä suhteessa, jos asian oikein oivaltaa, Naantalin kirkon tulevaisuus on hyvällä
mallilla;
yhteen sovitetaan taiteelliset ambitiot ja kohtuullisuus,
niin kyllä täällä tulevat viihtymään niin seurakuntalaiset kuin
satunnaisemmatkin kulkijat.
Onnittelemme etukäteen 50-vuotiasta Kari Vuolaa
Ps.Onnittelemme vielä enemmän jälkikäteen Kari Vuolaa ja kaikkia mukana olleita ohjelmiston valinnasta ja toteutuksesta. Särön loi vain juontajan ja äänentoiston yhteensopimattomuus. Mutta se on pientä kokonaisuuden rinnalla :
Totta kai Bachia ja Sibeliusta, mutta Kari Vuolan tohtorityön kohteen Max Regerin I maailman sodanaikuinen Joulu niminen teos säväytti.
Suomalaiset joululaulut ovat hienosti esitettynä aina tunnelman nostattajia.
Oli Kortekankaan maailman kantaesitys oli kohokohta. Kun vielä Jouko Linkolan 2006 Naantalin seurakunnalle sävelletyllä teoksella lopetettiin, sulkeutui elämysmatka esiin tuomalla musiikin ihmeen monipuolisuuden, jonka
vahvisti ylimääräisen Sylvian Joululaulun uusi sovitus.
”Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian” !
