Naurattavatko naiset

Luin Anne Brunilan
jutun Hesarista. Talouspolitiikan teoreettiset taitajat löytävät syyn poliittisista
päättäjistä. Ja niinhän se on, että lopullinen ratkaisu on päättäjän, mutta
kuinka moni niistä, jotka tietävät, sanovat sen ääneen silloin, kun sillä olisi
vaikutusta ollut.
Brunila toteaa, että Matti Vanhasen hallitusten aikana
siirryttiin katsomoon eikä lähdetty toimimaan niiden asioiden puolesta, jotka oikeaksi
todettiin. Jälkikäteisviisauden tukevalta pohjalta kysynkin, missä olit Anne
Brunila silloin, kun tyhmyyksiä tehtiin. En ainakaan muista, että hän olisi ollut
neuvojensa kanssa esillä. Onko niillä ihmisillä, joilla on tietoa,
vaikutusmahdollisuuksia ja uskottavuutta oikeus olla hiljaa katsomossa?

Valtion
suurimman yhtiön johtotehtävissä on yhteiskuntavastuuta erityisesti yhteiskuntavastaavilla.
Silloin olisi voinut sanoa hallitukselle suorat sanat, siitä, minkä näki oikeaksi.
Ehkä se olisi ollut käänteen tekevä.  Se
olisi ollut enemmän kuin viidakossa tapahtunut perhosen siivenisku, joka
pyörittää lumimyrskyä Lapissa.

Tietenkin Brunilan juttua kommentoi Timo Soini, mutta myös Mia Petra Kumpula

Mipe Kumpula on sanavalmis, terhakas, mutta lausunnot eivät helpolla avaudu. Pistän maalauksen
ja kysymysmerkin kohtaan joka askarruttaa.

• ”B­ru­ni­lan
  ana­lyy­si osuu mo­nin osin oi­keaan. Ot­taen huo­mioon, kuin­ka mon­ta maa­ta
  neu­vot­te­lu­pöy­dän ym­pä­ril­lä on, de­mo­kraat­ti­nen pää­tök­sen­te­ko on
  on­nis­tu­nut ihan hy­vin ?. Mo­nes­ti ’mark­ki­noi­den’
  toi­ve on no­peam­mat rea­goin­nit, ei­kä nii­den malt­ti tah­do seu­ra­ta de­mo­kraat­tis­ta
  pää­tök­sen­te­koa. Tah­to yh­tei­ses­tä unio­nis­ta on edel­leen vah­va,?
  mut­ta uu­sis­ta as­ke­leis­ta so­pi­mi­nen on kes­ken.
• Eri­pu­ra nä­kyy eu­ro­mais­sa mak­sa­jien ja
  saa­jien kah­tia­ja­ko­na, va­li­tet­ta­vas­ti myös neu­vot­te­lu­jen jäl­keen
  tul­kin­toi­na. Tois­ten lai­nois­ta ei pi­tä­nyt so­pi­mus­ten mu­kaan kär­siä,
  ja sik­si Suo­mi on pi­tä­nyt ki­reää lin­jaa – vaik­kei täs­tä il­man lai­na­ra­haa
  sel­vit­täi­si­kään. Tä­mä vai­kea ai­ka tar­vit­see te­ki­jän­sä, ei ole va­raa
  ta­lou­del­li­ses­ti ei­kä eu­roop­pa­lais­tu­neen ar­jen kan­nal­ta heit­tää hans­ko­ja ke­hään?.”

·        
Niin sanon, että
päätöksenteko on ollut liian vähän liian myöhään.
·        
Yhteinen tahto on
puheissa , mutta ei teoissa. Mikä on Saksan todellinen    tahtotila ja mikä sitä
ohjaa? Sitä kannattaisi miettiä.
·        
Ei koskaan
hanskoja kehään, mutta mitä iillä tehdään. Hygieenisesti käsitellään euroasioita
hanskat kädessä, ettei kädet saastu eikä tule fläkkejä hameeseen. Näin voi
Keilaniemen tornissa toimia ja sen olisi voinut Mipe sanoa suomeksi. 

Otsikon kysymykseen vastaus kuuluu: Eivät.