Paljon käytetty
sanonta – kaikki on suhteellista – yhtäältä ja toisaalta kulunut ilmaisu
– niin on jos siltä näyttää – tulevat mieleen brittien Berxitiä seuratessa.
Ensinnäkin itsenäisyyden ja suvereenisuuden käsitteet ovat mielenkiintoisia.
Yksilöiden maailmassa kotikomennossa meille miehille on annettu vapaa kädet
päättää maailman rauhasta, kun vaimoille on delegoitu kaapin paikasta määrääminen. Näyttää siltä,
että miehet päättävät suurista asioista ja naiset vähäisimmistä. Ja nyt kysymme
kummalla on – tässä käytännössä täysin kuvitteellisessa asetelmassa – enemmän suvereenista valtaa?
Saman tyyppisestä asetelmasta on EU:n kohdalla kysymys. Kuvitelmat vastaan tosiasiat.
Tuttu vanah juttu
Suomella oli oma markka, jonka arvosta saimme päättä itse
muodollisesti. Vaikka devalvaatiosta
tiedettiin, että se on housuihin pissimistä pakkasella, niin silti devalvoitiin,
kun vientiteollisuus tai valuuttakeinottelijat siihen
pakottivat. Nyt emme saa itse päättää valuutan arvosta emmekä myös joudu sitä
puolustamaan korkeilla koroilla.
Suomi on vapaaehtoisesti siirtänyt päätöksentekoa
yhteisille elimille kuten Euroopan Keskuspankille.
EU ja EKP eivät ole
ongelmien lähde. Ongelmat johtuvat markkinoiden vapauden väärinkäytöstä ja
kansainvälisten pelisääntöjen löysyydestä. EU ja EKP on pienen maan
mahdollisuus saada hentoinen ääni kuulumaan. Siksi suvereenisuuteemme on
suurempaa kuin ennen jäsenyyttä.
Entinen siirtomaavalta Iso Britannia on menneisyytensä vanki, eikä aika entinen ei koskaan enää palaa. Ja siksi kansa kärsii.
