Kovaa kritiikkiä

Sain
kirjeen entiseltä naapurikunnan valtuutetulta, joka nyt on katsomossa. Hän
toivoi, että sivullamme nostettaisiin esiin arvio vaalin tulokseen
vaikuttaneista tekijöistä. Näin hän sanailee:

”Mielestäni  vaalianalyysissä tulisi arvioida siitä mikä
meni oikein ja mikä väärin. Keskityn jälkimmäiseen. Eikä tässä ole syytä jättää arvioimatta puheenjohtajaa,
puhemiestä, eduskuntaryhmää eikä muitakaan strategian tekijöitä. Kritiikkiin  on nimittäin aihetta.

 

Puolueen
omat tavoitteet ovat sen pahin vihollinen: Näyttää siltä, että  kun on saatu 75 % kansasta siirrettyä
jonkinlaiseen keskiluokkaan, joka myös maksaa kaiken, ei kuitenkaan osata
kommunikoida ja kertoa heille, että he ovat tietyllä tavalla samassa veneessä.
Solidaarisuusverot ja muut lyövät kiilaa palkkatyöläisten välille, vaikka
kiilan kuuluisi olla työn ja pääoman välillä. Jos 75% saa valita, ottaako se
miten vaan tuotetut palvelut ilman veronkorotuksia yhdistettynä Kataisen hymyyn
vai Jutan paasaamat julkiset palvelut verokorotuksilla lienee tavallisen tallaajan valinta selvä.

 

Taas
otettiin tämä vastakkainasettelu jo kertaalleen epäonnistuneeksi tuomittuun  tyyliin, joka muistutti Oiva Lohtanderin
mässäilijää. Toisella puolella oli paha peikko ja ahne rahastaja  julkisten palvelujen riistäjätuottajana ja
sitten toisella puolella puhtoinen ja rakastettava julkinen sektori.  Mitään oikeita innovaatioita siitä, miten
palveluja voisi kehittää, ei nähty eikä kuultu.
 Ja kysynkin niiltä julkisten palvelujen
ylistäjiltä, että kuka siitä  porukasta, on
viimeksi käynyt terveyskeskuksessa hoidettavana?  Työterveyspalvelujen vinkkelistä asiat ovat vähän
toisella tolalla ja löytyyhän niitä hyviäkin julkisia palveluita, mutta varmaan
yhtä paljon moitteenkin sijaa.
Siis suhteellisuudentajua pitää olla. Ja tulipa
vaan mieleeni, että siinä pesuveden kera lennähtävät pihalle Nuoret Kotkat
Raision iltapäivätoiminnasta. Sellaistakin on elävässä elämässä.

 

Hirveää
oli tämä sote-soppa. Jos ei hallita asiaa, sitten on tiedettävä, että pärjätään
tiedottamisessa. Työväentalolla uppoaa tunteikas vetoaminen ei telkkarissa,  silloin, kun itse ei ole tuottaja tai
juontaja. Soppaa hämmennettäessä sekoitettiin myös selkeäksi kehittynyt rintamajako
kuntauudistuksessa: Viesti oli jo mennyt perille, että sosialidemokraatit
antavat kuntien päättä ilman pakkoa. Henna Virkkunen oli tehnyt tämän helpoksi.
Mutta sekin kuva sotkettiin ja niin sitten kävi, että yhteinen Vapaavuoren ja
Backmanin yömyöhän äpärä saa elää Kepun ja Persujen iloksi


Ja niinhän sanotaan, että  on vastuunottamisen aika: Ministerit kierrätykseen ja eduskuntaryhmä 
uuteen uskoon. Pepe Paasio lensi yksien hävittyjen vaalien jälkeen. Nykyisin hävityt lukuisat 
vaalit näyttävät olevan meriitti.  
Tunnustan syyllistyväni katsomosta huutamiseen. Parempi tämäkin kuin silmien
ummistaminen ja hymistely.”

 

Oireellista
tietenkin tämäkin, että ilman oman nimen käyttöä ja tällaista palstaa käyttäen
joudutaan asioita tuomaan esille.
Sanon kuitenkin, että mielestäni tässä on asiaakin, joskin henkilöihin meneminen
ei ole se keskeisin pointti.
Kyllä se on asiasisältö ja tyyli: Selkeyttä ja uudelleensyntymistä kaivataan. Ja lupaan
omasta puolestamme, että pidämme aiheesta paikallisistunnon tuota pikaa, sillä
kyllä tuo tännekin kolahti.

30.10.2012

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Mikä on Naantalin Työväenyhdistys?
Mitä on sosialidemokratia?
Lue tästä
Esittely

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi

Seuraa somessa