Viime vuonna
Donald Trumpin haamu kummittelee World
Economic Forumin vuosikokouksessa Davosissa. Tänä vuonna hän voi olla läsnä. Se
on epämukava kohtaaminen. Hänhän on hylkäämässä liberaalin kansainvälisen
järjestyksen, joita periaatteita hänen edustamansa maa on
ajanut mennen seitsemän vuosikymmenen
aikana. Nämä arvot antavat myös Davosin WEF: n. Ne tekevät tapaamisesta jotain muuta kuin vain maailman rikkaiden ja
voimakkaiden foorumin.Kuten Princetonin John
Ikenberry viittaa äskettäin julkaistuun artikkeliin , ”Yhdysvallat ja
sen kumppanit ovat rakentaneet monitahoista ja rönsyilevää kansainvälistä
järjestystä, joka on organisoitu taloudellisen avoimuuden, monenvälisten
instituutioiden, turvallisuusyhteistyön ja demokraattisen solidaarisuuden
puolesta”. Tämä järjestelmä voitti kylmän sodan. Tämä voitto puolestaan
edisti maailmanlaajuista muutosta kohti demokraattista politiikkaa ja vapaata
markkinataloutta. Martin WOLF
Mutta viime aikoina on maailman kirjojen lehtiä käännetty taaksepäin.
Liberaali maailma on sairas. Demokraattisten maiden määrä on vähentynyt ja diktatuurien lisääntyneet, kuten
grafiikka osoittaa.
Miten tästä selvitään ja miten pitäisi toimia. Martin Wolf
arvioissaan on ollut liberaalin maailman järjestyksen puolustaja, mutta hän
näyttää ymmärtävän myös syitä. Hän on puhunut muutoksen tarpeesta ja nyt hän
mene jopa niin pitkälle, että hän rohkene pohtimaan meidän kaikkien
politiikassa olevien perusongelmaa eli kysymystä mikä tärkeintä taantuman torjumiseksi.
Ensiksi
kyseessä on kova valinta: kotimaisen
poliittisen yhteenkuuluvuuden tai kansainvälisen taloudellisen yhdentymisen
välillä? Jatkossa meidän on ymmärrettävä, että taloudellinen toiminta vaatii
poliittista vakautta. Finanssi- , valuuttaa- ja rahoituspolitiikka – on tehtävä
siten, että väestön valtaosan on tunnettava
ne omakseen. Muussa tapauksessa
demokraattinen vakaus on vaarassa.Toiseksi se, missä
keskitytään maailmanlaajuiseen yhteistyöhön. Vastauksena on oltava, että
maailmanlaajuisten yhteishankkeiden hallinta ja maailmanlaajuisen vakauden
ylläpitäminen tulevat ensin. Vaikka haluankin nähdä kaupan vapauttamisen jatkuvan,
on se toteutettava oikealla tavalla,
eikä se voi enää ole kaikkein tärkeintä.
Vielä sitäkin vähemmän painavia ovat ihmisten
vapaaseen liikkumiseen tai maailmanlaajuisen pääoman vapaan kulun
ylläpitäminen.
Politiikka on ennen muuta kansallista.
Poliittisten valintojen tuloksien on tyydytettävä kunkin maan kansalaiset.Ja Trump ei ole parannuskeino. Mutta hän on ilmeisesti oire.
Kansainvälinen järjestys on murentunut osittain, koska se ei tyydytä
yhteiskuntiemme ihmisiä. Davosien kävijöiden pitää tunnistaa tämä asetelma. Jos
he eivät pidä Trumpin vastauksista – niin kuin heidän ei pitäisi – heidän on edistettävä parempia
ratkaisuja.
