Jälkipuheita

Ilkka Kantola pohdiskelee Itsenäisyyspäivän ääri ilmiöitä: Linnan juhlia ja köyhyyttä. Ilkka ei ole populisti ja siksi hän yrittää selittää asioita parhaimmin päin:

  • Köyhyyteen ja osattomuuteen
    on tultu hyvin erilaisia teitä. Jotkut ovat syntyneet köyhyyteen ja saaneet
    osattomuuden perintönä edelliseltä sukupolvelta. Toisilla on takana jopa
    ylemmän keskiluokan mukainen asema, mutta konkurssi, avioero, sairastuminen tai
    työttömyys on romahduttanut heidän maailmansa ja he ovat pudonneet köyhyyteen.

  • Katsoin työministeri Lauri Ihalaista Linnan itsenäisyyspäivän vastaanotolla.
    Näki, miten suurta kuormaa mies kantaa pohtiessaan, miten työttömäksi
    joutuneille saataisiin työtä ja miten katoavien työpaikkojen tilalle saataisiin
    uusia. Linnan juhliin oli tällä kertaa tiettävästi kutsuttu huomattava määrä
    yrittäjiä ja elinkeinoelämän edustajia sekä käytännön työn tekijöitä. Täytyy
    nyt toivoa, että tasavallan presidentin heitä kohtaan osoittama arvostus
    antaisi lisää rohkeutta ja pontta sellaiseen toimeliaisuuteen ja pääomien
    käyttöön, joka synnyttävät uutta työtä ja työmahdollisuuksia. Jos näin käy,
    silloin Linnan juhlat ovat edesauttanet yhdeltä osalta suomalaisen köyhyyden
    vähentämisessä ja sen kasvun torjumisessa.

Toinen tyylilaji tympeä sellainen oli saanut Antti Blåfieldin kirjoittamaan HS:iin oikeutettu kritiikkiä:

Oli tu­tul­la ta­val­la jäyk­kää. HS.fi:n ot­sik­ko oli oi­keas­sa: ”Suo­ma­lai­suus nä­kyi Lin­nan juh­lis­sa.”

  • Sik­si oli­kin yl­lä­tys lu­kea, et­tä pai­kal­la oli po­ruk­kaa, jon­ka mie­les­tä juh­lis­sa oli ihan eri fii­lis kuin en­nen. Kol­me vuo­si­kym­men­tä de­ma­ri­pre­si­den­tin it­se­näi­syys­päi­vän vas­taan­otol­la kär­vis­tel­leet ko­koo­mus­lai­set pää­si­vät vii­mein juh­la­tun­nel­maan, kun isän­tä­nä oli ”aa­te­ve­li”, ku­ten kan­san­edus­ta­ja Ilk­ka Ka­ner­va asian muo­toi­li.
  • ”It­se­näi­syys­päi­vän juh­lis­sa oli en­tis­tä ko­toi­sam­pi olo”, Ka­ner­va heh­kut­ti juh­lien jat­koil­la He­sa­ril­le.
  • ”Kyl­lä­hän tä­mä on as­tet­ta hil­peäm­pää tä­nä vuon­na”, komp­pa­si ko­koo­mus­nuor­ten pu­heen­joh­ta­ja Ant­ti Häk­kä­nen.
  • Myös so­siaa­li­ses­ta me­dias­ta lois­ti ko­koo­mus­lais­ten ilo ”o­man pre­si­den­tin” juh­lis­ta – ja siis jon­kin­lai­nen va­pau­tu­mi­nen niis­tä kiu­sal­li­sis­ta vuo­sis­ta, kun pi­ti juh­lia tois­ten pre­si­den­tin joh­dol­la.
  • On­ko aat­teel­li­nen tai puo­lue­po­liit­ti­nen juo­pa Suo­mes­sa to­siaan niin sy­vä, et­tä oi­keis­tol­la on han­ka­laa de­ma­ri­pre­si­den­tin juh­lis­sa? 95 vuot­ta it­se­näis­ty­mi­sen, 94 vuot­ta si­säl­lis­so­dan jäl­keen?
  • Sil­ti toi­voi­si, et­tä pre­si­den­tin­vaa­lien draa­ma jäi­si vaa­li­kamp­pai­luun. Nyt Sau­li Nii­nis­tö on ko­ko Suo­men pre­si­dent­ti – myös va­sem­mis­ton

Kokoomusvaikuttaja siis viestittävät, että  vastakkain asettelun aika ei ole ohi eikä Sauli Niinistö ole työväen presidentti. Arvelen, että Mäntyniemessä on yksi mielensä pahoittaja.
 Erityisen pettynyt olen Ike Kanervan ajatelmattomasta lausunnosta; Siinnä oli niin paljon väärää.




8.12.2012

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Mikä on Naantalin Työväenyhdistys?
Mitä on sosialidemokratia?
Lue tästä
Esittely

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi

Seuraa somessa