Euroryhmän
uusi puheenjohtaja, Hollannin valtiovarainministeri Jeroen Dijsselbloem, on
kertonut talouspoliittisesta linjastaan. Hän korosti, ettei euron kriisi ole
vielä ohi.
– Työ ei ole vielä valmis, hän totesi tiedotustilaisuudessaan.
Dijsselbloem kertoi keskittyvänsä uudessa työssään talouskasvun kiihdyttämiseen
ja euroalueen integraation vahvistamiseen. Hän piti välttämättömänä, että
euroryhmä muodostaa yhtenäisen pankkiunionin. Yle 22.1.2013
Jereon
Dijsselbloem
sanoi myös olevnsa sosialidemokraatti ja siksi solidaarisuus on korkealla
tärkeysjärjestyksessä eli hän haluaa ymmärtää vaikeuksissa olevia.
Elysee-sopimuksen juhlinnassa
tänään on kysymys Ranskan ja Saksan yhteisymmärryksen jatkumisesta. Menneiltä
vuosilta on hyviä kokemuksia yhteistyöstä erilaisten ihmisten eritaustaisten
johtajien kesken. 1970 luvulla Valeri Giscard
Estang ja Helmut Smith olivat
jatkuvasti yhteydessä ja hyvässä yhteisymmärryksessä, sanoo entinen Ranskan
presidentti.
Parhaiten muistamme kädestään tosiaan
kiinni pitäneitä Helmut Kohlia ja Francois Mitterrandia. Heidän aikana
solmittiin Maastrichtin sopimus ja päätettiin yhteisestä valuutasta samalla kun
Saksat saivat yhdistyä. Vosi siis ajatella, että nykyisillä poliittisilta
kannoiltaan erilaisten johtajien Angela
Merkelin ja Francois Holland löytävän
ulospääsyn, sillä sitä tarvitaan, koska peruskysymys EU:n suunnasta on ratkaisematta
Saksa on edelleen
sitoutunut enemmän ”liittovaltio” Eurooppaan, jolla on vahvat
yhteiset instituutiot, kun taas Ranskan pitää enemmän ”hallitustenvälisestä”
Euroopasta, jossa kansallisvaltio on
ensiarvoisen tärkeää.
Tätä erimielisyyttä ei ole 50 vuoteen pystytty sopimaan, kirjoittavat epätiaisesta
sopimuksesta (An uneven entente) Quentin Peel and Hugh Carnegy.
Samassa kirjoituksessa lainataan myös Angela Merkeliä: (If you
combine solidity with solidarity,
you have the principles of a better Europe.)” Jos yhdistätte vakauden ja
solidaarisuuden, saatte paremman Euroopan.
Jos tätä Angela Merkelin solid solidarity ideaa vertaa alussa kerrottuun uuden euroryhmänjohtajan
Jereon Dijsselbloemin
lausumiin, huomaamme, että ainakaan puheissa ei ole ihan hirveän suuria
ristiriitoja pohjoisessa Euroopassa kristillisdemokraattien ja
sosialidemokraattien välillä.
Erimillisyyden taustalla taitaa olla sittenkin pääasiassa poliittisesta
taktiikasta johtuvat erottautuminen, jotta pärjättäisiin seuraavissa vaaleissa. Viime kädessä kamppaillaan siitä kuka
hallitsee eikä siitä, miten hallitaan tai ehkä vielä vähemmän siitä mihin politiikassa
pyritään.
