Antti Rinne oli aamutelkkarissa kertomassa
SDP:n varjobudjetista. Aluksi kuitenkin hän muistutti, että kyse on postissa
pienituloisten yöllä jakajien 1.400 € kuukausipalkan 30 prosentin alennuksesta.
Varjobudjetti on tehty sillä
ajatuksella, että sen pohjalta voitaisiin ruveta hoitamaan hallituksessa
asioita.
Hallituksen pystyssä pysyminen ”riippuu
hallituspuolueiden edustajien kestävyydestä sietää markkinamallisen yhteiskunnan
epäoikeudenmukaisuutta”.
Budjetissa lisätään rahoja ja yritetään
löytää innovatiivisia keinoja parantaa pienten ja keskisuurten yritysten
työllisyyttä. Työllisyyssetelillä ja ensimmäisen työntekijän palkkaamisen
avustamisen arvioidaan lisäävän 15 000 uutta työpaikkaa.
Verotuksessa pohja laajenee ja eläkeläisiä muistetaan eikä kokonaisveroaste
kasva.
Rauhallinen uhoamattomuus sopii Antille.
Matti Apunen, EVA on markkinayhteiskunnan
puolestapuhuja varmaan ihan omasta halustaan ja tietenkin virkansa puolesta. Nyt
hän oli kriittinen ihan oikeassa asiassa, että innovaatio on muotisana ja että
sitä käytetään liikaa ehkä aivan oikeinkaan.
Voimme myös tehdä kuten maailmalla arvostettu ekonomisti Bengt
Holmström ehdottaa ja rakentaa innovaatioiden rinnalla ”imitaatiotaloutta”Innovaatiot syntyvät useimmiten sattumalta ja monesti pienten parannusten
ohessa. Minusta keskimäärin erittäin hyvin koulutetulle, pienelle kansalle
sopii tämä imitaatio–innovaatio-malli erinomaisesti. Meillä riittää tekemisen
taitoa, kunhan päästään alkuun,” hän sanoo.Yritykset imitoivat kehottamattakin, mutta ajatus koskee yhtä lailla
työmarkkinoiden käytäntöjä ja julkisia palveluita.
Työelämässä olen suositellut ennenkin imitoitavaksi Saksan Hartz-reformeja.
Myös sote-uudistuksessa olisi kannattanut maltillisesti jäljitellä valmiita
eurooppalaisia malleja ja jättää väliin oma mahti-innovaatiomme, sosiaali- ja
terveyspalveluiden integroiminen, joka tukehtuu omaan suuruuteensa.
Sotearvio taisi osua nappiin.
Antti Rinnekin puhui innovaatioista. Hän
ehkä tietoisesti haluaa innovatiivisuudella painottaa kustannuskilpailukyvyn
jankuttamista vastaan. Mutta se on selvää, kuten aikoinaan Suomessa silloisen
high techin innoissa ei huomattu, että eihän meillä sellaista ole, vaan kysymys
oli esimerkiksi Nokian kohdalla sovellutuksen kehittämistä. Sitä voi pitää
innovatiiviseksi imitaatioksi. Nimellä ei väliä, kunhan ymmärrämme, että jotain
fiksua täytyy tehdä eikä vain leikkaamalla pärjätä pitkän päällä.
