Demareiden vaalistartissa Antton Rönnholm vitsaili, kun korkeat toverit sekoilivat videotykkien punaisten ja vihreiden nappuloiden välillä, että onneksi sentään kukaan ei ole painanut paniikkinappulaa.
Nyt taitaa olla niin, että Kokoomuksen ja Sinisten puolella ollaan paniikissa. Nyt valjastetaan kaikki suuret ystävälliset voimat. Hesarikin pohdiskeli kokoomusnaamoilla yleispoliitikon ja asiantuntijan rooleja. Piirroksen neljästä kolme oli kokoomuskasvoja. Ja illan telkkarissa Ben Zyskowicz jakaa ja puhuu ikään kuin vain hän kampanjoisi Kolme sepän patsaalla.
Kun Petteri Orpon konsepti ja kun käsikirjoitus menivät sekaisin eikä veronalennuspuheet oikein sovi hoiva-alan yhteyteen, niin kansaa yllättäen huomaa, että politiikassa on kyse muustakin kuin, että meillä on kivaa ja Suomi luottaa turvaväliin. Politikassa on kysymys ihmisten siis muidenkin kuin yrittäjien ja varakkaiden asioiden hoidosta
Turun Sanomissa päätoimittaja Kari Vainio kiertoilmaisuin syyttä siitä mitä entisen Kokoomusjohtaja Kataisen henkinen tiennäyttäjä Rommakkaniemi suorasanaisesti ja Jussi Niinistö typerästi nimittää perustuslakitalibaneiksi.
Kannattaisi muistaa, että Suomessa on ollut punainen Valpokin eikä ole viisasta luottaa siihen, että aina poliisi vetää oikealle. Parempi olisi ajatella, että poliisin pitää olla tiukka puolueettomuudessa ja ihmisten oikeuksia ei saa verukkeilla loukata. Kokoomus on pelottavan innostuneesti ajanut perustuslain tulkinnan politisoimista.
Kulttuuripäätoimittaja Riitta Monto puolestaan selittelee vanhustenhoidon mitoitusongelman perimmäiseksi syyksi rahan. Rahan puutteesta puhutaan kun on avun tarpeessa olevasta ihmisestä. Sen sijaan hieno kuten ratikka tai tunnin juna saa maksaa. Jotain suhteellisuudentajua. Kaikkea tarvitaan kohtuudella, mutta vanhustenhoitoa on jonossa N:o 1.
Timo Soini ei ole hauska ja siksi toistan, että hän on persujen paras vaalityöntekijä
