Naisten päivällä näyttää olevan kaksi ulottuvuutta: On feministinen tasa-arvon korostaminen ja sitten on tämä hemmottelun ja huomion osoitusten ei niin poliittinen ruusuilu.
Moniarvoinen yhteiskunta antaa kaikkien kukkien. Mutta miten on uuden näkökulman vähän provokatiivisen näkemyksen laita. Siitä alempana.
Aloitetaan ekonomistien näkökulmalla.
Maailmalla käyttäydytään erilaisesti siitä on kirjoittanut Martin Wolf. Eli naisten ja miesten työhön osallistumien on tärkeä kysymys, kun yritämme saada työllisyysastetta nostettua.
Minkälaista yhteiskuntapolitiikkaa se edellyttää on meilläkin keskustelun alla erityisesti lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen järjestelyissä. Tämä on kysymys, missä työnantajat ja työntekijät ovat löytäneet yhteisiä linjoja. Siis vastakkainasettelu ei ole välttämätön kehityksen kulku paitsi jos arvioidaan asiaa liberaali- konservatiiviakselilla.
Pilita Clark lopetti kolumninsa FT:ssä (oheinen kuva) omaan tasa-arvovaatimukseen.
Naisilta edellytetään, että he ovat kyvykkäämpiä, eettisempiä, anteliaampia ja innostavampia. Meidän on vaadittava oikeutta olla myös epäpäteviä, laiskoja ja hyödyttömiä, kuten miehet. Se on todellista tasa-arvoa.
