Perussuomalisten kannatuksen kasvu on pysähtynyt. Se on merkittävää.
Sanna Marinin vaikutus on positiivinen – se on jo nyt selvää. Positiivista julkisuutta on ollut ja vielä on. Kuherruskuukaudesta puhuvat poliittiset toimittajat.
Sannalla on mahdollisuus yllättää epäilijät asioiden hallitsijana; varsinaissuomalaiset saivat siitä selvän näytön piirikokouksessa. Siinä on todellisen käänteen mahdollisuus.
Aamutelkkarin toimittajat pyörivät edelleen isisi-äideissä, se on helppo aihe ja se on vihreille miksei muillekin riippa. Aivan selvästi ylikorostunut eli vahvasti perussuomalaisten tahdittama jopa naurettavuuksiin menevää uhkan korostamista.
Työmarkkinatilannetta nostatettiin ja hallitukselta vaaditaan ohjausta yhtäältä ja toisaalta asioiden halutaan kuuluvan työmarkkinoille.
Toimittajat olivat vähän joululomalla.
Hallitus voi vetää huomiota osakseen riitelemällä, jotenkin siihen suuntaan kai oli luettava Mauri Pekkarisen tahtopolitiikan esiin nostoehdotus.
On kyllä käsittämätöntä, mutta kepulaisille ominaista, sulkea silmät siltä tosiasialta, että talouspolitiikassa erityisesti verotuksessa nykyhallitus joutui nielemään Keskustan ja Sipilän linjan kaikkine rikkaiden suosivine karvoineen; eriarvoisuuskehityksen kääntäminen ja tiukka julkisen talouden tasapainovaatimus ovat mahdoton yhtälö, kuten Sixten Korkman eilen A-Studiossa asian hyvin selkeästi esitti. Nyt on eriarvoissuutta ja köyhyyttä aivan erityisesti lapsiköyhyyden torjunta ja varhaiskoulutus on nostettava vahvasti esiin.
Metsien hiilinielujen ja hakkuiden määrän välinen ristiriita ovat olemassa ja siitä veikataan Keskustan ja Vihreiden törmäystä. Tästä on löydettävä järkevä ratkaisumalli. Ja sen on oltava todellinen kompromissi. Siinä pääministeri / SDP ovat ratkaisijan roolissa. Pragmaattisuutta kehiin nopeasti.
Puolueen on pidettävä tämä homma hanskassa, sillä tästä myös syntyy helposti linjaerimielisyys puoleen sisällä.
