Niinhän tässä aina käy , käy .
Tarkoitan, että eläkeuudistus on mission impossible . Niin se on ollut ja on oleva.
Kun 80-luvulla tehtiin suuri eläkeremontti, jossa kansaneläke pistettiin verolle ja sitä nostettiin alapäässä, niin muistan – ja sen nyt nimellä kerron-, että ystäväni Antti Mäkelä oli vihainen kun hänen käteensä jäävä summa pieneni 200. Eikä yhtään helpottanut se, että vaimon käteen tuli 400 lisää.
Enemmän on vähemmän ja mikä pahinta niin taas jotkut muut saavat enemmän.
Naurattavalta tuntuu, että nyt nekin, jotka oat moittineen lupauksia holtittomina talouden hoidon kannalta, ovat vaatimassa niiden toteuttamista. Sellaista politiikka on.
Ja sitäkään ei muisteta, että Anttti Rinteen hallitus on eri asia kuin Antti Rinne.
