Ilkka Kanerva on kuollut

Vaikka en tuntenut Lokalahden Leiskun neljännesmaileri Ilkka Kanervaa, olin jo 60 vuotta sitten kuulut hänestä poikakavereilta.

Vasta politiikassa tapasin hänet ensin Juffen ringin puuhamiehenä ja sitten vaalikeskusteluissa vuodesta 1975 alkaen olen istunut hänen oikealla puolellaan. Eduskuntaan mennessä sain vanhemmalta kollegana apua. Reilu kaveri.

Ikessä oli monta puolta.
Hänessä oli vetovoimaa joka ihastutti ja vihastutti. Kulunut sanonta: Hän oli mainettaan parempi, osuu oikeaa hänen kohdallaan.
Nimittäin liian usein häntä pidettiin pinnallisena, sanataiturina. Oman arvioni mukaan kysymys oli nopeudesta, ahkeruudesta ja kyvystä löytää oleellisin.
Iken käyttämä Linjan vetäjä ei ollut huono slogaani. Se ei tarkoittanut mutkat suoriksi vaan se oli ajassa elämistä, joustavuutta ja uuden suunnan etsimistä.

Edustajatyön lisäksi olen Iken kanssa ollut läheisessä käytännön yhteistyössä. Varsinais-Suomen liitossa, Imatran Voimassa, Turun Seudun Energiantuotannossa
Yhteistyö oli helppoa ja hedelmällistä usein suorastaan mukavaa jopa hauskaa. Hänellä oli loistava huumorintaju – ellei sitten puhuttu urheilusta, joka oli hänessä pintaa syvemmällä.

Ilkka Kanervalla oli paljon ystäviä, kavereita vielä enemmän ja tuttavia kaikkialla. Naantalin Mannerheiminkadulla hänen kanssa kulkiessa sain huomata, että tunsi tuplasti vastaantulijoita enemmän kuin paljasjalkainen naantalilainen. Hänen oli sosiaalisen kanssakäymisen suurmestari.

Pitkäperjantaiaamun netin uutisten selailussa katse pysähtyy Demokraatin uutiseen: Ilkka Kanerva on kuollut. Hänen sairaudestaan tihkuneista tiedoista huolimatta tietoa on mahdotonta uskoa todeksi.
Tai miksei sittenkin näin voi käydä lannistumattomalle puurtajallekin, kohtalon määräämä aika voi tulla silloin kun häntä olisi eniten tarvittu.