Pidän suuressa arvossa Naantalin Työväenyhdistyksen päätöstä maalauttaa muotokuvani ja erikseen vielä siitä, että tulin nimitetyksi yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi.
Nämä tällaiset huomionositukset eivät taida olla muodissa. Nykyisin kaikki tapahtuu vaan pilvissä ja harvemmin lattian tasolla. Useasti kunniapuheenjohtajaksi nimetään, kun halutaan päästä tulppana olevasta puheenjohtajasta eikä harvinaista ole, että muotokuva maalataan ulko-oven pieleen merkiksi suunnasta.
Kohdallani olen jo luopunut tehtävistäni niin yhdistyksessä kuin yhdistyksen edustajanakin. Siis kiitos pyyteettömästä huomaavaisuudesta.
Senhän tiedätte, että olen hengessä ja vähän muutenkin mukaan kunnes…. Ja senkin jälkeen toivon, että muotokuva kirvottaisi miettimään kysymystä, mistä innostus yhteisiin asioihin syntyy?
Suurta mielihyvää saisin, jos katseen tauluun osuessa muistaisitte jotain tekemääni tai sanomaani.
Erityisen iloinen olen tarjotusta mahdollisuudesta olla Kristiinan ateljeessa
Sain olla näkemässä kuinka blanko kankaalle taiteilijan luovista aivoista käsien kautta syntyy kuva tavallisesta naamasta. Se on tekoälyä ihmeellisempää ja arvokkaampaa.
Kuvasin istuntoja rippituoliksi olemisena hyvässä mielessä siten, että hiljaisessa ympäristössä ja kanssakäymisessä oli paljon maailmaa laajentavaa ja omaa elämäämme syventävää.
Paljastustilaisuuden puheissa oli muutakin kuin kehuvia sanoja. Musiikki koskettaa ja paikalla olevat ystävät toivat hyvän tuulen.
