Hienoa on liikkua jäällä täällä Naantalin olohuoneen päällä.
Aurattuja väyliä ei meren jäällä vielä ole, mutta luistimillakin lumi ja huure haitta vain vähän. Teräsjään paksuus on riittävä, virtapaikata aina vaarallisia ja ainakin naskali on hyvä pitää matkassa.
Jäällä liikkuessa näkee savupatsaista päätellen Turun seudun voimantuotannon olevan käytössä, vanha Naantali ykkönenkin käy ja lehtitetojen mukaan kaukolämmön huipputehon tarve oli yli 800 MW tuplasti Naantalin tuottamaan verrattuna.
Suomi tuo sähköä ja se on kannattavaa puuhaa, kun runsaan vesivoiman hinta on edullisella tasolla Norjassa ja Ruotsissa. Naantalin tyyppisellä yhdistetyllä sähkön ja lämmön tuotannolla, joka on ollut suomalaista käytännön viisautta, ei nykyisin pysty tuottamaan sähköä ruotsalaisilla hinnoilla. Vielä vähemmän siihen pystyy uusi ydinvoima.
Kannanttaisi Suomessakin miettiä kaikkia uusiutuvien energioiden tukia tältäkin kannalta ja tässäkin asiassa pitäsi olla yleiseurooppalaista viisautta innostuksen vastapainoksi. Jos sitten halutaan jatkaa energiapoltiikan maatalouspolitiikasta lanattua tukijärjestelmää, niin se on ulotettava myös kapasiteetin ylläpitotukimuotoihin. Ja kun valtiolla ei tähän ole varaa, niin pistetään se sähkölaskuun ja nimitetään sitä haittaveroksi. ”Kilpailukyvyttömälle” teollisuudelle ei lisärasituksia voi panna, joten kansa maksaa.
