Gideon Rachman aloitti eilisen pakinansa:
Donald Trump piti epätavanomaisen puheen YK:lle viime viikolla. Mutta kun Yhdysvaltain presidentti kallistui puhujakorokkeelta tuulimyllyjä vastaan – ”niin säälittävää ja niin pahaa” – hänen hallintonsa käytti YK:n yleiskokouksen kokousta esittääkseen yllättävän tavanomaisen ehdotuksen Gazan sodan lopettamiseksi.
21-kohtainen suunnitelma palaa ajatuksiin, jotka ovat olleet keskeisiä Lähi-idän rauhanpyrkimyksissä vuosikymmeniä. Sen kerrotaan pitävän Palestiinan valtion mahdollisuutta prosessin päätepisteenä – ajatus, jonka Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu on kiivaasti torjunut.
Luin tuon 21 kohdan ohjelman läpi. Se vaikutti viisaalta ehkä liiankin hyvältä. Rachmankin arvioi: ”Trumpin rauhansuunnitelma osoittaa, että Yhdysvaltojen varaukseton tuki Netanyahun agendalle on toistaiseksi ohi.” Ja kun tästä huolimatta Isralein pääministeri sen hyväksyi, niin onhan tämä edistystä: Onko niin paljon , että persut ja farisealaiset voivat jo tulla inhimillisemmälle linjalle.
Lainataan Rachmanin jutun lopun realismi tähän toivon pilkahduksen vastapainoksi.
Mutta toteutuuko suunnitelma? Eräs länsimainen diplomaatti, joka suhtautuu myönteisesti Trumpin ehdotuksiin, lisää kuitenkin: ”Muistetaan, että kyseessä on Lähi-itä, joten sen toimivuuden todennäköisyys on vain 2 prosenttia.” Pysyvä poliittinen ratkaisu vaikuttaa hyvin kaukaiselta. Suurin osa israelilaisista ja palestiinalaisista ei tällä hetkellä tue kahden valtion ratkaisua.
Mutta tappamisen lopettaminen Gazassa ja jäljellä olevien panttivankien vapauttaminen ovat itsessään arvokkaita tavoitteita. Kun ne on saavutettu, kahden valtion ja kahden kansan ajatus voi olla mahdollista rakentaa uudelleen.
