Turun Sanomissa oli Jukka Vehmasen uutinen Maarian rinteen kaavasta ja kylpylähankkeesta, josta artikkelikuvakaappauskin on kuvakaappauskin on.
Naantalin Sdp vei kylpylähotellin rakentamisen sisältävän Maarianrinteen asemakaavan kaupunginhallituksessa äänestykseen, jonka se kuitenkin hävisi äänin 7–3.
Kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja Kimmo Aho (sd.) esitti Annika Rintamäen (sd.) kannattamana, että Maarianrinteen asemakaavamuutos vietäisiin eteenpäin vasta sitten, kun yhteistyökumppanin eli Kurland Gmbh:n kanssa on voimassaoleva aiesopimus. Ahon tekemän ja Annika Rintamäen (sd.) kannattaman ehdotuksen puolesta äänesti heidän lisäkseen Sirpa Hagsberg (sd.).
Kaupunginjohtaja Laura Leppäsen (sit.) ehdotuksen puolesta äänestivät Toni Forsblom (kok.), Leena Haanpää (vihr), Jan Lindström , (kok.), Markku Tuuna (kok),Anita Saksi (kok.), Tero Tavio (kok.) ja Reetta Tanila-Järvinen (kesk.).
– Halusimme varmuutta hankkeeseen. Meillä mielipiteet jakaantuvat, koska paikka on herkkä. Mielestämme yhteistyösopimus pitää olla, jos tällaista hanketta viedään päätökseen ja lainmukaiseksi kaavaksi, Aho sanoo.
Ahon mukaan tällä hetkellä kylpylähotellista ei ole voimassa olevaa sopimusta.
Tämä ei ole helppo juttu.
Aluksi sanon ymmärtäväni päätöksentekijöinä olevien toveriemme vaikean aseman. Yhtäällä on kova paine saada työpaikkoja ja kaupungille tuloja. Naantalin imago on hyvä ja paikka kiinnostaa ja idearikas kylpyläkehittäjä esittää uuden ajatuksen, niin onhan se positiivista, kuka nyt edistystä vastustaisi.
Sitten on toteutuspaikka, joka on herkkä ja vaativa. Kohteen rakentaminen epäilyttää monta erityisesti meidän sosialidemokraattien joukoissa olevaa vanhaa naantalilaista.
Maarian rinnettä ei olisi pitänyt rakentaa
Olin aikoinaan 1970-luvun alussa, kun Kesti Maarian kokonaisuutta suunniteltiin, epäileväinen paikan sopivuuteen. Mielestäni parempi paikka olisi ollut Sviitin tontti Kaivokadun ja Puistotien välistä. Läheiset viisaat vanhat naiset sanoivat, että pitää olla lähellä toria ja tasaisella maalla.
Paikka kuitenkin valittiin kun se oli kaupungin maata ja helppo aja edullinen toteuttaa. En silloin hyvää hanketta vastustanut eli minulle kävi kuten isälleni Kuparivuoren koulun purkamisen suhteen. Parempi olisi ollut, että olisi jäänyt tekemättä.
Mutta nyt se on siinä eikä nytkään realistista ole sen ennallistaminen, sen sijaan arkkitehti/ideakilpailu voisi olla oikea tapa.
Kun aikoinaan naantalilaiset yrittäjät esittivät paikalle rakennettavaksi uusia asuintaloja, kertoivat he, ettei sitä aluetta anneta ilman kilpailua. Olin virkamiesten kanssa samaa miltä.
Kun sitten tarjottiin vaihtoehtoa, että paikalle rakennetaan nykyisen massan kokoinen pien-kylpylää , niin se tuntui siedettävält vaihtoehdolta. Rakennusten massoittelu olemassa olevan mukainen ja vielä autot maan alle, niin se tuntui fiksulta paitsi, että en voinut uskoa, että sellaista koskaan pystytä toteuttamaan. Ei löydy investoijaa.
Päädytäänkö lopulta asuintaloon?
Niinpä siitä lähtien olen arvellut, että hankkeen toteuttamien edellyttää paljon suurempaa volyymia eli korkeutta ja syvyyttä ja alueen maksimaalista käyttöä.
Ja tämänkin jälkeen hanke on vaativa pientä ihmettä vaativa toteutuakseen.
Sen sijaan asuintaloina siinä voisi olla afäärin paikka. Se sitten taas ei olisi kaupungin työpaikkojen ja toimeliaisuuden kannalta sellainen hanke, että siihen kannattaisi paikka uhrata.
Nyt näyttää siltä, että hankkeesta on tullut prestiisikysymys – suljetaan korvat perustellulta ehdotuksilta. Viisasta olisi ennen ratkaisua nostaa kaikki asiat myös taloudelliset kuin muutkin sopimukselliset kysymykset avoimesta arvioitavaksi. Nyt vaikutta siltä, että hanketta viedään pikkuhiljaa hivuttamilla ratkaisuun. Moinen sitoutumisten jälkeen ollaan pahimmillaan pakon edessä; kaavaa täytyy muuttaa ja sallia asuminen, jotta hanke voidaan toteuttaa.
