Gideon Rachman on hyvin informoitu. Hänen arviot ja näkemykset ovat ymmärrettäviä – viisaitakin. Näin hän kirjoittaa:
-
Nyt on kolme päävaihtoehtoa. Ensimmäinen on, että Ukraina hylkää suunnitelman selvästi ja Trump toteuttaa implisiittisen uhkauksensa katkaista avun maalle.
-
Toinen on se, että amerikkalaisten ja venäläisten neuvottelijoiden Witkoffin ja Kirill Dmitrievin keskenään sovittu ehdotus muodostaa neuvottelujen pohjan. Ukrainalaiset saavat eurooppalaisten ja Washingtonin ystäviensä avustuksella mahdollisuuden muuttaa sitä olennaisesti.
-
Kolmas skenaario on, että Witkoffin ja Dmitrievin ehdotuksen monet epäjohdonmukaisuudet ja avoimet päät johtavat sopimuksen täydelliseen purkautumiseen. Tämän seurauksena sota jatkuu.
Mutta Ukrainan ei pitäisi osallistua suunnitelmaan vain upottaakseen sen. Kiovan levottomuuden ja Euroopan raivon keskellä on helppo unohtaa, että Ukrainan itsensä on saatava sota loppumaan. Huono rauhansopimus voisi vaarantaa maan olemassaolon aidosti itsenäisenä valtiona. Mutta sodan jatkuminen on myös erittäin vahingollista Ukrainalle. Lähes neljän vuoden aikana maassa on kuollut satojatuhansia ihmisiä. Miljoonat pakolaiset ovat paenneet Ukrainasta, ja sen väkiluku on laskenut noin 10 miljoonalla eli noin neljänneksellä Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen. Talous on elvytyslaitteissa ja syntyvyys on romahtamassa. Amerikkalainen suunnitelma tuo mukanaan valtavia riskejä Ukrainalle.
Mutta – jos sitä pidetään lähtökohtana eikä valmiina tuotteena – se voisi silti olla tie sodan lopettamiseen Ukrainan hyväksymillä ehdoilla.
gideon.rachman@ft.com
Sodan loppumisella on tavoite sinänsä. Sodasta selviäminen ei olisi tappio Ukrainalle. Mutta rauhassa häviäminen ei olisi Ukrainalle vaan Euroopalle häpeän lisäksi turvallisuusuhka; Euroopan puolustuksen kannalta taittaa olla niin, että Ukrainan armeija on tällä hetkellä Euroopan kovin nyrkki. Sitä on tarvittu ja tarvitaan Euroopan puolustamiseen.
Ukrainan rauhan yhteydessä on puhuttu Suomen tiestä jatkosodasta rauhaan ja sen jälkeiseen menestykseen. Kirjoitin TP Alex Stubbin ykkösaamuhaastattelun jälkeen:
Suomi puolustautui ylivoimaista entistä tosin järjestelmän vaihtanutta emämaataan vastaan ensin Talvisodassa yksin sittemmin Hitlerin Saksan liittolaisena rinnalla vaikka erillissodaksi nimittämässään jatkosodassa. Liittolaisuus natsien kannalta oli tietenkin Suomelle rasite ja siitä huolimatta saavutettiin alueluovutuksista huolimatta demokraattinen järjestelmä, jota tosin jouduttiin puolustamaan kommunistien Neuvostoliiton tukemia kumousyrityksiä vastaan. Mutta siinä onnistuttiin on tietenkin pieni ihme, joka perustui demokraattiseen perinteeseen ja korruptoitumattomaan hallintoon .MR
Eli nyt on kaikin keinoin yritettävä löytää malli, jossa Ukrainan kansan omanarvontunto säilyy, demokratia vahvistuu ja sisäinen korruptio häviää.
