Politiikassa lähellä ollut nuorempi ystäväni kertoi, kun viittasin mielestäni ministereille merkittävään artikkeliin: Eivät ne ehdi lukea mitään.
Muistan myös, että kun ihmettelin miksi arvostamani Esko Niskanen, joka oli laajasti kiinnostunut ja innostunut lukija, oli ministeri olleessa erilainen: Hyvä kaveri sanoi, että ministeri on kuin rele, joka välittää impulsseja.
Ministerit pohtiva miljardin leikkauksia heittämällä julkisuudelle toisarvoisia luita kaluttavaksi ja puhumalla pehmeitä, sillä yksi miljardi ei ole mitään ongelmiin nähden jos ajattelee että ongelma on suurusluokaltaan yli kymmen kertainen siis 13-15 miljardia.
Martin Sandbu lainaa laajasti merkittävää ekonomisti minipuolista vaikuttajaa Gita Copinathia :
Gita Gopinath toisti IMF:n perinteisen kehotuksen kasvua edistävistä rakenneuudistuksista ja suositteli institutionaalisia kehyksiä, kuten riippumattomia finanssipoliittisia neuvostoja ylimääräisten menojen hillitsemiseksi. Mutta lisäksi hän ilmaisi paljon suuremman huolensa kansalaisten poliittisesta sitoutumisesta kuin rahasto on aiemmin tunnettu.
”On epätasapaino sen välillä, mitä valtiolta odotetaan menojen suhteen ja mikä on tosiasiallisesti mahdollista kerättävien tulojen perusteella. Joten uudelleenjärjestely on tapahduttava, ja tutkimuksemme osoittavat, että yleensä tämän uudelleenjärjestelyn aikaansaamiseksi on kyettävä kommunikoimaan yhteisöjen kanssa, jotta saadaan selville, mitä on tehtävä. Myös heidän saaminen osallistumaan uuden politiikan suunnitteluun voi olla erittäin hyödyllistä. Joten jos aiot tehdä uudistuksia, ei riitä, että sanot, no, enemmistö hyötyy niistä, joten meidän ei tarvitse huolehtia vähemmistöstä, joka ei hyödy. Mielestäni on ratkaisevan tärkeää olla yhteydessä kaikkiin, kaikkiin sidosryhmiin, varmistaakseen, että he kaikki näkevät hyötyvänsä uudistuksista.”
Finanssipoliittisilla päättäjillä, jotka ovat halukkaita noudattamaan Gopinathin neuvoja, on paljon työtä, sillä kehittyneissä talouksissa ”finanssipoliittisten puskurien uudelleenrakentaminen edellyttää vähemmän menoja ja etuusmenojen tarkkaa tarkastelua, mukaan lukien terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan”. (Toisin sanoen vaatimukset on sovitettava yhteen tulojen kanssa eikä päinvastoin.) Kehittyvissä talouksissa hän suosittelee verotulojen lisäämistä.
