Kun avaan kirjan Jussi Halla-ahosta on kiinnostukseni kohde Nro 1: Miten hän selittää kirjassa presidentin vaaliin ilmoittumisesta antaman Ylen haastattelun pelottavan lausumansa, jossa hän sanatarkasti lausui:
Minua ohjaa ainoastaan se, mikä minun mielestäni on oikein.
Tänään lausuman pelottavuuden voi ymmärtää, kun seuraa presidentti Trumpin otteita demokraattisessa USA:ssa ja muistaa, että Suomen Tasavallan presidentin juhlallisessa vakuutuksessa vannotaan:
presidentintoimessani tulen vilpittömästi ja uskollisesti noudattamaan ja voimassa pitämään tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistämään Suomen kansan menestystä.
Kirjassa kirjoitetaan Jussi Halla-ahon sanoneen ennen presidentin vaaleja –
Toimintaani ohjaa se, mikä on omasta mielestäni oikein, eivätkä uhkailut painostus tai maanittelu siihen vaikuta.
Näin sanottuna kannanotto muuttuu ratkaisevasti. Tämä tuntuu jälkien peittelyltä.
Markku Heikkilän merkittävin teos kiinnostaa syystä
Siinä on paljon aineistoa näkyvästi piilossa olevasta Jussi Halla-ahosta. Kirjoittaja on onnistunut löytämään tavan kommunikoida. Eikä ihme kun asialla on kokenut monilahjakkuus Markku Heikkilä.
Tiedämme entuudestaan, että Markun juttu luistaa ja teksti lentää. Mutta tässä on pelissä ollut Markun sarkastinen hyväntahtoisuus varmaan merkittävässä roolissa.
Arvelisin, että kirjan tekeminen on Markulle ollut kova ponnistus mutta myös innostuksen kohde. Jussi Halla-ahon 450 sivuinen kirja on saanut aiheesta kiitoksia.
Teos on Suomen poliittisen historian ja nykyisyyden kannalta käsikirjastoon kuuluva ja pakollinen politiikan ammattilaisille ja mielenkiintoinen Suomen kansalle.
Jussi Halla-ahon avautumisen motiivit jää arvelun varaan.
Yksi selitys voi löytyä kirjasta kohdasta, jossa Halla-aho kertoo aviottoman lapsen tapauksen; hän oli valmistautunut asian esiin tuloon ja siksi hän toimittajan pettymykseksi tunnusti asian. Valehtelu ja salaamien olisi ollut maineelle haitallisempi.
Partnerin syyttäminen petolliseksi ja uhrin asemaan hakeutuminen ei tosin tuntunut suoraselkäisen suomalaisen toimintamallilta.
Mielenterveysongelmien ilmi tuominen voi olla joka rehellisestä avoimuutta tai laskelmointia, että tulevissa entistä amerikkalaisimmissa vaaleissa ne kaivettaisiin esiin, sillä niillä jenkeissä herkutellaan. Kyllä suomessakin näinä vaikeina aikoina tullaan kiinnittämään huomiota paineen sietokykyyn.
Älykkö mutta taktikko
Kirjassa kerrotaan vaikeista kotioloista ja sitten lahjakkuuden murtautuminen akateemiseksi kielineroksi. Oli oikein eikä kerskumista kertoa näistä kunnioitettavista ominaisuuksista. Halla-aho moittii toista älykköryhmään luokiteltua vanhempaa suuruutta Erkki Tuomiojaa oikeutetusti huonosti käyttäytyväksi. Lukeneisuus ja introverttius eivät ole ainoat näitä politiikan erikoistapauksia yhdistäviä tekijöitä: Molemmat ovat näennäisessä ideologisuudessaan myös armottomia taktiikkoja. Kirjassa on Halla-ahon arvoissa hämmästelty miten Haaviston vihreät avoimesti vastustivat häntä pressan vaaleissa kun tiesivät, että sillä estävät saamasta persujen ääniä toisella kierroksella. Salatusti hän tunnustaa, että periaatteet saavat väistyä henkilökohtaisen edun tieltä.
Timo Soini ja kristillisyys
Timo Soinin ja Jussi Halla-ahon suhde on symbioottinen, molemmat ovat tarvinneet toisiaan, mutta kemiat tai tavoitteet hylkivät.
Timo Soini oli Veikko Vennamon kasvattina aluksi pienen ihmisen puolella ja Kekkosta vastaan. Monen tuurin ja jytkyjen kautta mies muuttui ja tätä Halla-aho kuvaa onnistuneesti ja pilkaten, että vain homous Timoa enää innostaa.
Uskontoon suhtautumien erottaa miehet Soini on omaksunut katolisuuden abortin ja sateenkaarisuuden vastaisuuden. kun taas kirkosta eronnut Halla-aho kertoi ennen presidentin vaaleja
ettei ole uskonnollinen ihminen, mutta arvostaa kristillisiä perinteitä. Halla-aho pitää kristillisluterilaista perintöä erottamattomana osana suomalaista kulttuuria. Halla-aholle tärkeitä kristillisiä hyveitä ovat armollisuus, rehellisyys ja kohtuullisuus.
Kirjassa Halla-aho ilmoittautuu puhtaan oikeistoaliseksi olisikohan jotain tekemistä sillä, että hän on päässyt hyviin naimisiin. Kyvykkäänä ja ahkerana hän on pärjännyt ja siksi vaatii muilta samaa unohtaen saamaansa yhteiskunnallisen koulutustuen. Itseriittoisuutta.
Demarikaunalle rakennetaan
Halla- aho on demarikaunainen. Sanna Marinille ei heru yhtään myönteistä, vaikka koko maailma tietää, että Nato jäsenyydessä hänen roolinsa tärkeydessään mitalisijoilla.
Väärän todistuksen lähimmäistäni Halla-aho lausuu: ”Suomen sosialidemokraattien puoluesihteerinä toimi Gazpromin lobbari Antton Rönnholm”.
Tieto oli virheellinen ja tahallisesti harhaanjohtava. Pikkutarkkuudella ylpeilevän suusta tulleena ja printtiin päästettynä se kertoo, että Halla-ahon puheiden selkeys ei ole sisällön totuuden mukaisuuden tae. Aikaisemmin mainitut hyveet – armollisuus, rehellisyys ja kohtuullisuus – olivat vain vaalisumutusta.
Lopuksi: Onko kaiken takana taitavan demagogin valmistautuminen 2030 presidentin vaaliin?
Ensinnäkin: Oliko se tässä eli Halla-ahon loppulause: Ei elämästä selviä hengissä, lauloi Juice. On kuitenkin mukavaa, että siitä on selvinnyt hengissä näinkin pitkään
Vai onko niin Jussi Halla-aho voi tehdä mitä tahtoo eli voisiko Riikka Purran toive toteutua , että olisi hienoa saada Jussi Halla-aho vielä presidentiksi tai kuten Teemu Keskisarja edellisten vaalien alla toivotti:
Suomen viimeiseksi presidentiksi.















Informatiivisin ja asiaan paneutuvin arvio kyseisestä kirjasta, mitä meikäläisen silmään on osunut.