Kun Donald Trump puhuu Venäjän epäonnistumisesta Kiovan valtaamisessa helmikuussa 2022, on vaikea olla huomaamatta katumuksen sävyä. Yhdysvaltain presidentti pohti asiaa viime kuussa Valkoisessa talossa: ”Heillä oli tuhat panssarivaunua ajamassa betonivaltatietä pitkin… Mikään ei pysäyttänyt heitä. Sota olisi ollut ohi yhdessä päivässä. Ja tämä hyvin tyhmä kenraali… Hän päätti pysyä oikealla puolella viljelysmaata… sen sijaan, että olisi pysynyt valtatiellä… Hän päätyi jumiin mutaan.”
Kuten monet Trumpin puheet, tämä kuvaus Venäjän epäonnistumisesta Kiovan valloittamisessa on kokoelma puolitotuuksia ja fantasiaa. Ukrainan armeija pysäytti Venäjän etenemisen hyökkäämällä onnistuneesti Ukrainan pääkaupunkiin etenevän kolonnan johtoajoneuvoja vastaan ja tuhoamalla siltoja. Mutaan juuttuneet venäläiset ajoneuvot joutuivat Ukrainan vastahyökkäysten kohteeksi ja ajautuivat pois päällystetyltä tieltä.
Näin Gideon Rachman kuvaa kaverusten käsityksiä erikoisoperaation kulusta. Nyt aiheellisesti kysytään – pelätään / toivotaan – etä Xi olisi ottanut opiksi. Näin Rachamnin kolumni loppuu:
Xi on ilmeisesti huomannut Venäjän ja Yhdysvaltojen kohtaamat vaikeudet yrittäessään voittaa pienempiä ja heikompia maita. Saako se hänet harkitsemaan uudelleen Taiwanin saarron tai hyökkäyksen viisautta? Vai vakuuttaako hän itselleen, että hänen tilanteensa on erilainen – ja että taiwanilaisilla ei ole tahtoa tai kykyä vastustaa Kiinan sotilaallista voimaa?
Tähän mennessä Kiinan presidentti on osoittanut enemmän varovaisuutta ja strategista visiota kuin Venäjän tai Yhdysvaltojen johtajat. Mutta Xi – kuten Putin ja Trump – on “vahva johtaja”, joka ei rohkaise toisinajatteluun ja joka haluaa jäädä historiankirjoihin. On huolestuttavaa, että Taiwanin – kuten Ukrainan ja Iranin – tapauksessa päätös sodan aloittamisesta voi riippua yhden, epätäydellisen yksilön harkinnasta.
Niinhän se on, että yhden epätäydellisen yksilön harkinnasta. Ikävä kyllä olemme tienneet kauan ihmiskunnan historia sen kertoo, että ei hyvältä näytä, vai mitä tekoäly opettaa:
- Suuret miehet ovat pahoja miehiä: Alkuperäisessä kirjeessään Acton jatkoi ajatustaan toteamalla, että historian merkkimiehet ovat lähes poikkeuksetta olleet huonoja tai pahoja ihmisiä, koska heitä on usein arvioitu löysemmällä moraalisella asteikolla kuin tavallisia kansalaisia.
Ihmiskunnan toivo on ollut ja on edelleen demokratiassa ja yksilön vapaudessa
Ja jotta tulevaisuus ei näyttäisi liian ruusuielta, niin muistamme: Valta pilaa yksilön ja absoluuttinen valta absoluuttisesti
