Vallan näyttämisen vaarallinen tauti

Tässä kirjoituksessa lähestyn politiikan ongelmakenttää käyttämällä apunani  Aku Aittiokallion sohaisuja. Aloitetaan siitä, että hän kävi irvistelemässä viime syyskuiseen Ristiranta on arvokas alue ajankohtaisjuttuun tullutta Larsin kommenttia , jossa vihjattiin alueen muuttuvan kerrostalojen parkkipaikaksi.

Akun kommentti kuuluu:

Ilman muuta. Juuri näin kuuluu keskustelua viedä eteenpäin, loistavasti faktuaalisesti syventäen ja kaupunkilaisia neutraalisti informoiden. Ristiranta on jo aikaa sitten päätetty muuttaa parkkipaikaksi, kuten myös puistot, lasten leikkipaikat ja hautausmaat. Kaivokadun työväentalokin on myyty ja puretaan, ja tilalle perustetaan 17-kerroksinen parkkihalli. Kiitos taas asiallisesta osallistumisesta keskusteluun.

Samat sanat Aku sinulle, sillä kyllä tuosta kommentistasi niin mieleni pahoitin. Se oli epäasiallinen eikä edes hauska eikä vähääkään haastava.
Nimittäin Naantalin kaupunginhallituksessa jo hyväksytyssä osayleiskaavassa on Ristirantaa ehdotettu kerrostaloalueeksi. Larsin kommentti osui paljon faktallisesti paremmin maaliin sopivaa kuin sinun pilkkasi.

Uuden vuoden aatonaaton kirjoitusta ”Ei huonosti” Aku kommentoi sarkastisesti:

Onko Antti Rinne esittänyt jotain, mitä sosialidemokraateilla ei olisi ollut mahdollisuutta esittää pitkän ajan hallitusvastuussa? Suomalaisen politiikan rakenteellinen ongelma on, että meillä ei ole minkäänlaiseen pitkäjänteiseen vastuuseen kykeneviä suuria puolueita. On vain repaleinen puoluekartta, kolme pientä puoluetta, (aakkosjärjestyksessä) Keskusta, Kokoomus, Sdp, kolme lilliputtia, Vihreät, Persut Vasemmistoliitto) ja marginaalipuolueet Rkp ja Kd, joita ei olisi olemassa äänikynnysdemokratiassa. Näin riitaisessa demokratiassa vallan on vienyt aikaa sitten ulkoparlamentaarinen, perustuslain vastainen korporativismi, kuten Rauma-Repolan eläkkeellä oleva pääjohtaja Tauno Matomäki juuri Ylen tv-haastattelussa totesi. Ja pintaliitomedia kuuntelee opposition henkilöön käyvää torikokousjorinaa, jolla ei mitään tekemistä minkään yhteiskunta-analyysin kanssa, hallituspohjasta riippumatta. Minkäänlaista rakentavaa ja faktaperusteista informaatiota ja argumentoitua keskustelua ei löydä mistään. Korkein saavutus on koko ajan nämä mannekiinipohjaiset gallupkyselyt, joilla on vain vähän tekemistä yhteiskunnan vakavien kysymysten kanssa.

Tähän Akun paljon yllä olevaa vakavampaan  vaikkakin poleemiseen ja provosoivaan kommenttiin, pyysin Naantalin kaikkien valtuustoryhmien puheenjohtajien vastakommentteja:

Kaksi vaivautui aihetta miettimään:

Vihreiden Jarkko Kanerva

Pettymys politiikan suuntaan on huolestuttavasti johtanut äänestäjien passivoitumiseen. Se heikentää demokratian toimivuutta. Nyt valtaa käyttää sumeilematta hallitus, jonka politiikkaa kannattaa alle puolet äänestäjistä.

Paikallisella tasolla tavallisen äänestäjän on vaikeaa tai mahdotonta seurata politiikan kulkua, kun päätökset tehdään käytännössä kokonaan suljettujen ovien takana KH:ssa ja KSJ:ssä. Paikallinen lehtemme ei koe kunnallista päätöksentekoa uutisoinnin tai keskustelun arvoiseksi. Surullinen kehityssuunta heikentää Naantalin luontoarvoja ja matkailullista vetovoimaa ja sivutuotteenaan häätää vähitellen kaikki palvelut keskustastamme.

Sosialidemokraattien Sirpa Hagsberg:

Suomi on ollut hyvinvointivaltio, jossa on saanut käydä koulua, opiskella ja tehdä työtä. Nyt Suomea uudistetaan vetoamalla mm. "uudistamattomuusvelkaan" ja sen maksavat keskiluokka ja pienituloiset. Maakuntahallinto vie päätöksenteon kunnista, sote-uudistuksessa tuntuu unohtuneen jo koko sektorin olemassaolon merkitys. Money talks. Gallupit kertovat ihmisten tunnetilasta: nykymenoon ei luoteta, vauhti on lähes kohtalokkaan kova. Antti Rinne tarjoaa tässä Suomen ulkoistamisen kiidossa vielä hyvinvointiyhteiskunnan tukipilareita. Näin kuntapäättäjänä on Jarkko Kanervan tapaan huoli äänestäjien passivoitumisesta. Gallupeilla ei ole mitään merkitystä, jos ihmiset eivät äänestä. Uskon kaikenväriseen yhteistyöhön ja nimenomaan sellaiseen, jossa oman navan tuijottamisen sijaan huolehditaan yhteisistä asioista kuitenkaan passivoimatta liikaa ja autetaan silloin, kun apua tarvitaan. Katsokaapas YLE:n Elossa24 h - sarjaa: upeita ammattilaisia auttamassa lähimmäisiä. Näillä koulutetuilla, mutta vain keskiansioon yltävillä ihmisillä on motivaationa hyvin tehty työ eikä raha, jonka kaavailtu sote-uudistus muuttaa. Kysyin muutosjohtaja Antti Parpolta itsekin sote-sektorin työtekijänä, onko minun jatkossa motivoiduttava potilaan hoitoon vain sen potilaan omaan sotekeskukseen tuoman rahan vuoksi, eikä siksi, että hän oikeasti saisi avun ja tervehtyisi. Sain vastaukseksi: "Toimintakulttuuri tulee muuttumaan". En halua tälläista Suomea.

Pettymys SOS-hallitukseen leimaa politiikkaa yleisesti

Mielestäni Jarkko Kanerva osuu oikeaan osoittamalla yhdeksi politiikan ongelmaksi pettymyksen ja siitä johtuvan epäluulon politiikkaa kohtaan yleisesti. Itse kirjoituksessa arvelin tämän taas johtuvan  laupiaaksi messiaaksi arvellun Juha Sipilän osoittautumisen taktiikkapeluriksi.
Saman päivän kirjoituksia ”Alt Right ja TINA” palstalle kerrottiin, miten maailmalla oikeistopopulistit ovat saaneet sotkettua unohdettujen valkoisten päät.
Arvelen, että tämä temppu persujen toimesta vähäisemmässä määrin tehtiin Suomen edellisissä eduskuntavaaleissa ja nyt sen pettymyksen sato on vienyt SOS hallituksen kannatuksen laajasta pohjasta huolimatta alle 50 prosentiin, kuten Kanerva mainitsee.

Sirpa Hagsberg terveyden ja sairaanhoidon ammattilaisena kertoo selkeästi, että Antti Rinne on esittänyt  paremman mallin tämän hetken suurimpaa ongelmakysymykseen Soteen. Haluan tähän vielä lisätä, että NTY on ehdottanut puoluekokoukselle mallia, joka on yksinkertaisempi ja halvempi sekä palveluja tarvitsevan kannalta varmempi.

On siis esitetty vaihtoehtoja
, on vastaus Akun pääkysymykseen.

Mikä korporativismi on vienyt vallan ei selviä Akun kommentista. Luulen tietäväni, mihin hän pyrkii, mutten helpota häntä, ellei vaivaudu tarkemmin kertomaan mikä ja millä tavalla?

Naantalissa ei kaikki hyvin

Sen sijaan Naantalista voimme sanoa, ettei täällä mikään ulkopuolinen taho ole vienyt valtaa, vaan sen ottanut, kuten demokratiassa kuuluu Akunkin haikailema yksi suuri puolue eli  yhteen liimautunut oikeistolainen enemmistö, jonka johdatuksella kaavoituksessa runnataan rantoja eikä edes selvitetä esittämiämme vaihtoehtoisia malleja.

Ja taktiikkaan on, ettei asioista käydä keskustelua. Se näkyy tässäkin kommentoimattomuudessa, jonka veikkaan oleva yhteisen Kokoomuksen Jan Lindströmin johtaman kartellin päätöstä.
Paikallislehdissä ilotellaan ilmapalloilla ja Siltakarin paviljongilla. Samalla matkailu liukuu ala viistoon ja kaupungin palvelut pienenevät kuten kirjakaupan lopetusuutinen karusti kertoo.

Keskustan tehottomaan asuntorakentamista rasitetaan vielä vaatimuksella rakentaa liiketiloilla, joita jo tällä hetkellä on tyhjillään. Kaikki yrittäjät eivät voi julkiselta sektorilta saada tulojaan, vaan tavalliset kaupalliset yrittäjät tarvitsevat asiakkaita ja sellaisia tavallisia naantalilaisia, jotka käyttäisivät niitä.

Naantalin politiikassa pelataan vahvan enemmistön ylimieleisellä ajatelmattomuudella. Yhteistyö kelpasi menneinä vuosina, kun Naantalin uhkana olivat kuntaliitokset. Silloin tarvittiin kaikkia voimia erityisesti meitä, joilla oli sekä tahtoa että rohkeutta puolustaa Naantalin oikeuksia.
Nyt kun vaara on ohi, voidaan taas palata enemmistön mielivaltaan. Tämä vallan näyttämisen sairaus on vaarallinen tauti. 

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!