Usko ja toivo ja siinäkö se sitten olikin

FreeSini20131013.JPG

  • Pää­mi­nis­te­ri Jyr­ki Ka­tai­nen myön­si Jär­ven­pääs­sä, et­tei kai­kis­ta ra­ken­ne­uu­dis­tuk­sis­ta ole pi­tä­viä las­kel­mia.Suo­men pe­las­ta­mi­sek­si teh­tä­vät ra­ken­ne­uu­dis­tuk­set ovat pit­käl­ti us­ko­muk­sen­va­rai­sia, sa­noi pää­mi­nis­te­ri Jyrki Katainen (kok) ko­koo­muk­sen puo­lue­val­tuus­ton ko­kouk­ses­sa Jär­ven­pääs­sä lauan­tai­na. HS 13.102013

Samassa lehdessä Saska Saarikoski selvittelee näkemystään oikeistonuoriin ja siinä yhdessä kohdassa tulee viitanneeksi akuuttiin USA:n poliittiseen kriisin kirjoittamalla:

  • Uu­sim­pa­na tem­pauk­se­naan tä­mä po­ruk­ka (äärioikeisto USA:ssa) on­nis­tui sul­ke­maan ko­ko Yh­dys­val­tain liit­to­val­tion, mi­kä tus­kas­tut­taa jo mal­til­li­sia oi­keis­to­lai­sia­kin. Kiih­koi­li­jat ei­vät kui­ten­kaan mui­den ar­vos­te­lus­ta hät­käh­dä, sil­lä he esiin­ty­vät us­kos­saan var­moil­le tu­ki­jou­koil­leen ja tie­tä­vät ole­van­sa hy­vän puo­lel­la pa­haa vas­taan. Saska Saarikoski HS 13.10.2013

Uskon asioista ei pidä kiistellä, on vanha sanonta, joka tarkoittanee toisen samanlaisen mukaan sitä, että jokainen saa tulla uskollaan autuaaksi. Mutta Uskon ja uskomuksen varassa toimiminen on toinen kysymys. Silloin pitää asiaa tarkastella ja eritellä. Sillä siihen sisältyy suuri vaara. Tiedämme vanhastaan, että kun muut argumentit loppuvat tulee tilalle usko ja siihen vetoaminen. ”Uskon on luja luottamus siihen toivotaan ojentautumista sen mukaan mitä ei näy”, taitaa olla teologinen määritelmä. Ja siitä näyttää nyt olevan kysymys USA:n äärioikeistossa. Onko Katainen hädässään, kun huomaa olevansa eksyksissä, turvautumassa tähän samaan. Hurmaavan mielikuvapoliitikon taival on vakavassa vastamäessä.

No kun näin sattui ajankohtaiseen aiheen sopivat lainaukset , niin jatketaan tätä oikeistoradikalismin pohdintaa Saska Saarikosken johdatuksella:

  • Tun­tuu sil­tä, et­tä kir­ja­va jouk­ko ää­nek­käi­tä oi­keis­to­po­pu­lis­te­ja ja nuo­ria ää­ri­li­be­raa­le­ja on men­nyt se­kai­sin saa­mas­taan jul­ki­suu­des­ta ja is­tuu il­lat pit­kät lu­ke­mas­sa jut­tu­ja it­ses­tään ja ke­hit­te­le­mäs­sä yhä hur­jem­pia me­diap­ro­vo­kaa­tioi­ta.Ja kun ideat lop­pu­vat, jäl­jel­lä on vie­lä se suo­ra jäyk­kä kä­si, jol­la voi pois­tua est­ra­dil­ta näyt­tä­väs­ti….
  • Hur­ma­oi­keis­ton gu­run Ayn Ran­din kir­joi­tuk­set ovat niin pöh­kö­jä, et­tä epäi­len jon­kun kir­joit­ta­neen ne puh­taas­ti pa­ro­dia­mie­les­sä.
  • Ro­tuo­pit, he­te­ro­vim­ma, hur­ri­vi­ha, an­ti­fe­mi­nis­mi ja mi­tä nii­tä on­kaan ei­vät ole mi­nus­ta muu­ta kuin oman pa­han olon pro­ji­soin­tia mui­hin ih­mi­siin.
    En ym­mär­rä, en pi­dä, en jak­sa – mut­ta ei kai mi­nun siis kuu­lu­kaan.
  • Vi­hai­set nuo­ret, joi­den aja­tuk­sil­le van­hat ta­put­tai­si­vat, ei­vät kai oli­si ko­vin vi­hai­sia.
  • Alan kum­mas­ti ym­mär­tää, mil­tä van­hem­mis­ta tun­tui kuun­nel­la sen pu­na­täh­ti­to­ve­rin paa­saus­ta.

Olen nuoruuttani elänyt vasemmisto radikalismin aikoihin tosin siihen suhteellisen vähän innostuneena. Se johtui varmaankin siitä, että isäni ei ollut sotaveteraani, vaan punakaartilainen ja siksi ei minunkaan tarvinnut häntä vastaa kapinoidessa olla pilkallinen sotaveteraaneille tai muille sellaisille asioille, jotka ikätoverieni keskuudessa olivat yhtenä pontimena radikalisoitua tekemällä isänmurhaa.
Mutta sääntönä tahtoo olla, radikalisoituminen polarisoituu ja heiluri heilahtaa yhteiskunnallisen jatkavuuden lain mukaan ääriasentoon, kunnes tavallisuuden vetovoima sen pysäyttää.

Ei niin siunatuksi lopuksi pieni vilkaisu päivän Hautalaan
Aloitetaan se lainaamalla Kari Vainion
Kolumnia ( Turun Sanomat 13.102013 Pelkkiä paradokseja)

  • Greenpeace tavoittelee tempauksillaan maksimaalista julkisuutta. Sen se olisi saanut, jos Arctia Shipping olisi tehnyt järjestöä vastaan rikosilmoituksen puolitoista vuotta sitten. Banderollit olisivat liehuneet poliisitutkinnan ja oikeusprosessin ajan.
  • Omistajaohjauskohun ensimmäisenä päivänä – keskiviikkona – kuulosti paradoksilta, että kansalaisjärjestöön kallellaan oleva ministeri Heidi Hautala olisi halunnut tämän estää.

Kari Vainio on enemmän uskollinen hallintohenkilö, partiolainen . Hän on vakaasti kehittynyt Turun Sanomien hengessä ja miettii asioita käytännöllisen kyynisesti. Ihan niin kuin perhelehden päätoimittajan pitääkin; se ei hänelle tuota tuskaa, koska hän on samaa mieltä Ketosen perheen kanssa luullakseni lähes kaikesta.


Helsingin Sanomat on ollut perhelehti ja siitä saimme kuvauksen lehdessä, kun entisen päätoimittajan Janne Virkkusen tulevaa kirjaa Aatos Erkkoa koskettavalta kohdalta siteerattiin. No nyt lehti on kääntynyt säätiön suuntaan ja siellä ei ole Erkkoa. Pekka Mykkänen kirjoittaakin sitten paljolti omasta kovin henkilökohtaisesta vinkkelistä ihailun ja ihmetyksen sekaisen kirjoituksen paljon puhuvalla kuvalla varustettuna sanomalla mm:ssa.

  • Ak­ti­vis­mi ja kan­sa­lais­tot­te­le­mat­to­muus ovat muun vai­kut­ta­mi­sen ohel­la ta­po­ja tes­ta­ta, mit­kä lait, hal­lin­to­mal­lit ja käy­tän­nöt ovat säi­lyt­tä­mi­sen ar­voi­sia. Riip­puu yh­teis­kun­nan kyp­syy­des­tä, mil­lä kei­noil­la asioi­hin voi vai­kut­taa.
    Ym­mär­rän sil­ti nii­tä­kin, joi­den mie­les­tä on pul­mal­lis­ta, jos jo­kai­nen etu­ryh­mä tuos­ta vain päät­tää, mi­tä la­kia mil­loin­kin ri­ko­taan mo­raa­lin ni­mis­sä. Hy­väk­syt­kö kan­sa­lais­tot­te­le­mat­to­muu­den ket­tu­tar­hauk­sen lo­pet­ta­mi­sek­si, abort­tien vas­tus­ta­mi­sek­si tai is­la­mis­ti­val­tion edis­tä­mi­sek­si? …..
  • En tie­dä, oli­ko Green­pea­cen tem­paus jär­ke­vä. Mut­ta pi­dän it­seä­ni etuoi­keu­tet­tu­na, kos­ka on Si­ni Saa­re­lan kal­tai­sia ih­mi­siä, jot­ka pa­ran­ta­vat maail­maa, kun mi­nä seik­kai­len os­tos­kär­ry­jen kans­sa mar­ke­tin hyl­ly­jen vä­lis­sä.

Heidi Hautalan tapauksen ydin ei ole ollut tässä,

vaan siinä, että hänellä on ollut ja on tapana jesuiittamaisesti epärehellisillä sanomillaan pyhittää oma toimintansa. Ja nyt taas näyttää siltä, että tämä perusasia - epärehellisyys - jää tämän arktisen hysterian varjoon. Ja tarkoitan tällä hyvää monien kuten Mykkäsen mielestä hyvää tarkoittavaa luonnonsuojelua.
Vihreät ovat mielestään, kuten tiedämme, muita parempia taidollisesti, mutta ennen muuta moraalisesti ylempänä. Ja millä keinolla tämä on saavutettu? Lehdistöä ja julkisuutta julkeasti hyödyntäen.
Se se jurppii kaikkia niitä, jotka tavanomaisesti ovat yrittäneet tehdä parhaansa on vakaumuksensa mukaisesti toimien ja siitä hyvästä vihreiden pilkan ja epäilyksen varjon kohteeksi joutuneet. 

Samanlaisia tunteita herättää Kokoomuksen Jyrki Kataisen hurskastelu:

  • "Meil­tä tä­mä vaa­tii kui­ten­kin yh­teis­vas­tuu­ta. Ei rii­tä, et­tä kat­soo omaa tai oman kun­nan etua. Ei syn­ny uu­dis­tuk­sia, jos vas­tus­taa kaik­kia omal­le koh­dal­le tu­le­via muu­tok­sia. Jos jo­kai­nen ajat­te­lee vain it­seään, Suo­mea ei voi uu­dis­taa."
Meiltä käytetään kun tarkoitetaan tavallisia tallaajia. Me olemme myös pienenempien kuntien edustajia. Ja meidän on venyttävä silloin kuin rikkaammat ja suuremmat tarvitsevat. Kuka jaksaa noita yhteisvastuun tarinoita suuttumatta kuunnella. Uskon ja toivon saarnat ovat entistenpappien tyhjää puhetta. Niistä puuttuu se tärkein.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!