Mikko Rönnholm : NA4 on tavallinen ihme

IMG2117.JPG

Tervehdyspuheiden pitäjät vievät useasti juhlapuhujan aiheet, tyhjentävä pajatson. Mutta harvemmin sattuu näin, että viedään koko puhe. Kunnioittava tervehdys sinne jonnekin tasavallan asioiden hoitajalle, nimittäin ei tässä ole kyse sitä vanhasta asetelmastakaan, jossa kirkkoherra sateen sattuessa siirtää tehtävä kappalaiselle. Nimittäin tietoni mukaan turbiiniongelma ei ollut tiedossa Orpon ilmoittaessa esteestä.

Yllättäen ja pyytämättä sain pikapyynnön laventaa puheenvuoroani vihkiäispuheeksi. Rooseveltin kerrotaan sanoneen, että jos pitää puhua pari minuuttia, pitää valmistautua puoli vuotta, mutta jos puheen kestolla ei ole rajaa, voi aloittaa heti.
kaivoin arkistojani ja päädyin käyttämään pohjana TSM:n alkutaipaleen kirjoitusta
vuodelta 2001 aiheesta: Energia ja elämä;  Aasinsiltoja luonnontieteistä talouteen ja energiaan. Pohdinta alkoi: Alla on ylösottamiani kohtia, joista poimin puheeseeni tekstejä:

Energia vapauttaa


Suomessa käytetään sähköä 80 TWh/ vuodessa eli n. 16 000 KWh/asukas/vuosi. Ihminen kykenee tekemään työtä n. 0.1 KW:n teholla 2500 tuntia vuodessa eli ihminen saisi aikaan 250 KWh. Käyttämänsä sähkön tekemiseen  jokainen suomalainen tarvitsisi 60 "orjaa" ja Suomen kansantalouden pyörittämiseen ei riittäisi EU:n suuruinen aputyövoima, sillä kokonaistarve olisi 320 miljoonaa ihmistä.
Jos  ihmisvoimin mekaanisesti tehtäisiin tämän mopon energia tarvitsisimme Ruotsin suuruisen kansan sitä tuottamaan.

Energia ja politiikka


Energia liittyi tuotanto-optimismiin: Tuotannon nousun myötä tulot lisääntyvät - voidaan paremmin. Määrä muuttuu laaduksi
Energiainnovaatiot tekivät mahdolliseksi tuottavuuden nopean nousun ja loivat pohjaa vapauttaa ihminen raadannasta. Työn tulosten oikeudenmukaisempi jakaminen tuli mahdolliseksi molemmissa ”uusissa” maailman sotien välisiissä poliittisissa valtajärjestelmissä sopeutetussa kapitalismissa ja komento-sosialismissa. Historia ositti oikeaksi, että tuotannollinen perusrakenne on suurempi määrääjä kuin poliittinen ylärakenne ja/tai omistussuhteet.
Lenin uskoi työläisneuvostoihin ja maan sähköistykseen, Roosevelt oli dealin tekijä; New dealin avulla työllistettiin ja jaettiin sähköä kaikille. Suomessa itsenäisen Suomen tekijät Ryti ja Tanner rakensivat Vuoksen kosket.


Näiden suomalaisten suurmiesten politiikka on taustalla tässäkin laitoksessa. Valtakunnan verkko päättyi Turkuun. Siitä se alkoi

Ansioiden ja kansantuotteen ja kasvu kantorakettina on ollut energia erityisesti sähkö.

Hyvinvointi ja mukavuus tarvitsevat voimaa, valoa, lämpöä ja kylmää. Niitä tarvitaan tuotannon lisäksi joka päivä kodeissa, kouluissa, sairaaloissa ja liikuttaessa.

Energian tuotantomuotojen tehokkuus kuten yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto löivät itsensä läpi taloudellisuutensa vuoksi niin kaupunkien kaukolämmön kuin metsäteollisuuden prosessien osana.

Energiasta tulee politiikkaa

Toisen maailmansodan jälkeen etsittiin ratkaisua rauhan säilymisen vaikeaan kysymykseen ylikansallisesta päätöksenteosta. Hiili- ja teräsyhteisö, nykyisen EU:n alku, oli pragmaattinen tapa pakottaa entiset viholliset yhteistyöhön.

Jaen Monnet 1955: " Asiantuntijoidemme lausunnot eivät jättäneet sijaa epäilyksille: Ydinreaktiosta syntyvä energia syrjäyttäisi jo ennen vuosisadan loppua kaikki muut energialähteet vuosisatojen ajaksi"
Eisenhower samalla asialla samaan aikaan, Sosialidemokraattinen nuoriso vaati "atomienergiaa rauhan töihin”.
Kehitysoptimismi ja ajattelutapa - miekat auroiksi - liittyi siis myös atomivoimaan.
Ja jos tarkkaan katsoo, niin siitä täälläkin on tavallaan siitä kyse:
Suojeluskunnan harjoitusleiri on muuttunut voimalaitosalueeksi

Vielä 1960 luvulla ydinvoima ei ollut vielä paha. Ongelma oli; ostetaanko idästä vai lännestä? Pääministeri Mauno  Koivisto tuskaili, että IVO pitäisi sosialisoida, kun se ei heti totellut valtiojohdon linjaa. Kompromissini Loviisa idästä Olkiluoto lännestä, ja niin kaikki saivat toivomaansa ydinvoimaa lisää.

Energian tuottaminen sinänsä oli politiikassa pitkään muita ideologiota tärkeämpi: Kun ei ollut yksityistä rahaa, niin valtio ja kunnat sopivat energiatalouden pyörittäjiksi. Energiataloutta pidettiin infrastruktuurina eikä markkinatalouden osana. Insinöörit yhdistivät tuotannon tehokkuuden yhteiskunnan pyrkimyksiin: Energiaa riittävästi ja halvalla.
Tämänkin hankkeen edeltäjien taustalla oli rajoittava rahoitus. IVO:n tuoma rahoitus ratkaisi TSK:n mallin.

Lämmön tuotanto oli halon ja öljyn aikana paikallista. Sähköhuolto oli luonnollista monopolitoimintaa, jossa tuotannossa päärooli oli valtion omistamilla yhtiöillä jakelussa maakuntien ja kaupunkien laitoksilla ja teollisuus hoiti laitoskohtaisesti ja vähäisessä määrin yhteisesti omia tarpeitaan.

Kansainvälinen yhteistyö oli Suomesta katsottuna ammattipohjaista tiedonvaihtoa, konsultointia, kehitysyhteistyötä ja neuvostokauppaa. Sähkökauppa yli rajojen oli poikkeus. Yhteyksiä rakennettiin lähinnä pienentämään varakapasiteetin tarvetta ja ylijäämä kauppaa varten.

Pohjoismaissa toiminta oli järjestynyt yhteisen yhdistyksen, Nordel, puitteisiin, jonka kautta tieto kulki suhteellisen avoimesti kilpailijoiden kesken. Neuvostokauppa alkoi voimalaitosrakentamisella ja laajeni sähkökauppaan, jolla korvattiin ostamatta jääneet ydinvoimalat.

IVO oli valtion ohjauksessa: KTM saneli ratkaisut ydinvoimapelossa aluepolitiikan näkökulmasta. esimerkkinä Haapavesi ja Pori. Toisaalla Suomen Pankki ja kansaneläkelaitos vartioivat rahoitusta.
Naantali hävisi tuon 1980-luvun lopun poliittisen kisan, vaikka se oli taloudellisesti selvästi edullisin.
Ja tuloksena Tahkoluodossa ja Haapavedelle aikaansaannokset törröttävät nyt kansakunnan rasituksena. Kohtalon ivaa on, että Naantalin Energia omistaa osan Haapavedestä.

Sähkömiesten herrasmieskerhot kävivät niin kutsuttua energiakauppaa samalla kun IVO oli suuri insinööri- ja kehitystoimisto, joka huolehti myös kansallisesta sähköhuollosta lähes viranomaistoiminnan muotoisesti mutta ei ihan niin huonosti.

Sittemmin kaupungit rakensivat kaukolämpöä, johon oli vapaaehtoinen pakko osallistua. Järjestelmä oli kilpailukykyinen ja teki mahdolliseksi lämmön ja sähkön yhteistuotannon.

Yllä kuvatun auvoisan kehityksen rinnalla Energiasta tuli tai siitä tehtiin kohtalonkysymys


Ihmiskunta herää tiedemiesten ja poliittisen radikalismin myötä miettimään maapallon tulevaisuutta. Ympäristöuhat ja kehitystrendit kertoivat, että samalla kun raaka-aineita ryöstökäytetään hukumme roskiin ja vedenpaisumukseen. Energiaksi varastoituneet fossiiliset polttoaineet uhkaavat loppua muutamassa vuosikymmenessä. Omin käsin tehty maailmanloppu on lähellä, julistetaan perustellusti ja pelotellen.

Entiset köyhät ja alistetut öljyn tuottajat heräävät "vastuuntuntoon"; heidän on ohjattava öljyn tuotantoa. Öljyn hinta nousee ja vuonna 1973 katuvaloja sammutetaan ja niin shokkihoidolla ajetaan länsimaitten kuluttajien tietoisuuteen tilanteen vakavuus.

Reaktiona oli energiahuoltovarmuuden nousu: Öljyriippuvuus alas kotimaiset ylös. Säästöön ja tehokkuuteen huomiota.

Taloudellisen kasvun kriitikot saivat tuulta omiin myllyihinsä. Ihmiskunta oli varassa. Oli herätettävä ja hylättävä vanhat elämän tavat oli tehtävä parannus. Vanhoihin tuotanto-orientoituneisiin aatteisiin ei ollut luottamista. Pehmeät arvot kovien tilalle. Energian tuotanto erityisesti ydinvoima saivat symbolisen aseman kovan ja pahan turmioon vievän maailman järjestyksen malleina.

Kun aikaisemmin Lutherin virren Jumala ompi linnamme kavala kauhea viittasi ryssään, niin nyt sen paikan otti ydinvoima; hajuttomana ja mauttomana, mutta kuoleman vaarallisena. Ydinvoimaa käsitellään vieläkin kuten uskontoa.

Minulla ei ole ydinvoiman hyväksyjänä ollut rakkaussuhdetta tuotantomuotoon, vaan noista ajoista lähtien olen käyttänyt slogaania: Ydinvoima ei ole ympäristön kannalta niin vaarallista kuin pelätään eikä taloudellisesti niin edullista kuin toivotaan. Aluksi tämä ympäristönäkemys unohtui ja ikävä kyllä myöhemmin talouteen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota kun alue yms. tekijät ovat ohjanneet päätöksentekoa.

Ja valtio tuli asenneilmaston apajalle

Ei energian tuotantoa tukemalla, vaan sitä verottomalla. Ystäväni Erkki Liikanen keksi haittavero-käsitteen, jota ovat sittemmin kaikki hallituksen innokkaasti käyttäneet. Valtion rahan tarve on ollut määräävä, verotuksen ohjaus on ollut toissijainen- jopa vääristävä.

Maakaasu nostetaan sankarin rooliin. Sillä oli kolme funktiota:

1. Neste väitti sillä korvattavan ydinvoimatarvetta
2. Sen polttamine tuotti vain 60 prosenttia hiilidioksidia verrattuna hiileen
3. Se oli edullista bilateraalista idänkauppaa ajatuksella maakaasulla laivoja..

Koska kaasu ei ole huono polttoaine ja siitä ynnä muista ym.  syistä sitä haluttiin myös Turun seudulle.

Vedin 1988 maakaasutyöryhmää, joka päätyi arvioimaan, että ensi vuonna hanke käynnistyy, kun Ruotsi tekee sen ottamisesta päätöksen. Sitä vuotta ei tullut. Ruotsin energiapolitiikka oli Gaspromin kuvailemaa Vaasa-sotalaiva tyyppiä: Siinnä on kaikki mahdollinen varustus, mutta sitä ei voi mihinkään käyttää.
Europan parlamentissa ollessani 1995 saimme sujautettua TEN-verkostoihin putkiyhteyden Suomesta Ruotsin kautta Pohjanmerelle ruotsalaisista huolimatta. Se jäi samanlaiseksi sankariteoksi kuin se, että parlamentti päätti tuolloin turpeen olevan uusiutuvaa polttoainetta.

Vielä tuolloin 2000-luvun alussa uskoimme, että Fortumin asema Ruotsissa voisi avata kaasuyhteyden ja tällä oli painava merkitys vuoden 2000 sopimukseen rakentaa maakaasuvoimalaitoksia Turun seudulle.

Kun tuon ajan asetelmia arvioin, huomaan, että en ollut tuolloin selvillä liuskekaasun tulosta, vaan maakaasuverkoston Venäjä riippuvuus ensi sijassa hinnoittelupelkona hallitsi kysymystä. Ja niinpä voimalaitosten rakentamiselle asetettiin kovat taloudelliset raja-arvot, jotka eivät koskaan toteutuneet. 

Sähkömarkkinat yllättävät

Sähkömarkkinoiden avauduttua 1990-luvun lopulla oli pohjoismaisen sähkökaupan piiriin tullut 20 TWh eli vajaat 5 prosenttia lisäsähköä, jonka määrä hyvänä vesivuotena kaksinkertaistui. TSM:n perustamisen aikoihin vuoden voi ostaa 2004 sähköä 24 €/MWh:
Kirjoitin, että asetelma selvästi viittaa siihen, ettei kapasiteetista ole pulaa eikä edellytyksiä, sillä parhaalla uudella menetelmällä tuolloin ei pystytty sähköä tuottamaan kaikki kustannukset kattavasti alle 28 €/KWh - hinnalla.

Jätteenhyötykäyttö sen sijaan näytti hyvältä ratkaisulta ja saimmekin hankkeen vuonna 2004 käynnistettyä, mutta paikallisen viranomaisen aktiivisten asukkaiden ja jäteliiketoimintoja harjoittavien toimin Orikedon laitoksen toteuttamine kaadettiin ja siitä on aluetaloudellisesti ollut ehkä 100 miljoonan paikallinen haitta.

Kirjoitin 16 vuotta sitten.


Suomi on ennakkoluulottomasti hyödyntänyt kaikkia energiamuotoja ollen kakkosrivissä eli heti markkinoille ilmestyneiden uusien ratkaisujen seuraava käyttäjä, joka teki omia sovelluksia: esimerkkinä ydinvoima ja CHP teollisuudessa ja kaukolämmön yhteydessä. Tavaramerkkinä: Ladasta Mersu, mutta puolella hinnalla käyttövarmuudesta ja turvallisuudesta tinkimättä.

Suomalainen järjestelmä on ollut hyvin integroitunut: (Yhteiskäyttöä oli ennen markkinoita. Turun seudun hyöty on ollut yli 100 miljoonaa euroa ekstrapoloiden 1995 saatua tulosta.)
Suomi on hyödyntänyt bioenergiaa kustannustehokkaasti ja ympäristöä säästäen.

Suomessa on myös ollut kilpailua: Satoja energian tuottajia ja satakunta jakelijaa.. Suomi on ollut myös markkinahenkinen. Suomihan pärjää hyvin kilpailukykyvertailuissa.

Suomi on myös säännöstelyn vapauttamisessa toisessa rivissä, mutta silti kärjessä, koska järjestelmämme ei ole koskaan ollutkaan niin monopolistinen kuin vapautukseen aikaisemmin lähteneitten. Vaihtoehtojen vertailuun on käytetty paljon aikaa pitkällä tähtäimellä raahaa säästäen.

TSE:n Mopo suomalaisen mallin kehittynyt versio


Nyt voimme todeta, että tässä TSE:n hankkeessa nyt ja ennenkin on toimittu juuri hyvän suomalaisen mallin mukaisesti, joustavasti ja tehokkaasti. Rauhallista harkintaa, mutta nopeutta markkina- poliittisen tilanteen vaatiessa. Rohkeutta olla hylkäämättä yhteistuotannon ideaa hetkellisistä hajautushoukutuksista huolimatta. Ja mikä fiksuinta tällä on edesautettu Suomen talouden vaikeaa suhdannetilannetta. Myös sopimuksellisesti on osattu noudattaa Mauno Koiviston hallitusohjelman teko-ohjetta:
Ohjelma pitää kirjoittaa sillä tavalla, ettei se järkevää politiikka mahdottomaksi.
Hallinnossa ovat yhdistyneet asiantuntemus olosuhdetuntemukseen.

Henkilöillä on merkitystä.

Oikein on muistaa, että vasta edesmennyt toimitusjohtaja Tapio Kuulla oli tärkein napin painaja, kaikki sitä eivät tiedä, mutta monet aavistavat.
Tähän ei myöskään olisi päästy ilman hallinnossa olleita kokeneita ja avarakatseisia päättäjiä. Turun asema on ollut ratkaiseva eikä päätöksenteko ole ollut siellä helppoa ja siksi Turku Energian hallituksen puheenjohtajat Pekka Ruola ja Jarmo Rosenlöf sekä TSE:n hallituksen turkulainen puheenjohtaja Ilkka Kanerva ovat olleet avainasemassa vaikeassa prosessissa. 
Ja tietenkin toimitusjohtajilla on roolinsa: Energianeuvos Risto Vaittinen ei ole turhaan arvonimeään saanut. Lasikaapista uskallan väittää, että TSE:n toimitusjohtaja vaihtui yhtiössä oikeaan aikaan. Hanke on osoittanut, että Tapani Bastmanin valinta- sitä en ollut tekemässä- osui naulan kantaan.

Tämä hanke on ollut myös seudullinen lippulaivahanke:

Markku Heikkilän tänään julkistettavan kirjaan kirjoitin aiheesta seuraavasti:

Näiden yhteistoimintaprojektien totuttaminen on 40 vuoden aikana kohdannut teknistaloudellisia ongelmien lisäksi lukemattomia erilaisia poliittisia vaikeuksia. Kun rahasta ei enää ole ollut pulaa ja säätelyä purettiin, ovat vaihtoehdot lisääntyneet joka tasolla. Suuret energiapolitiikan kysymykset ovat sekoittuneet kaikkeen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Alueellisesti julkisen sektorin rakenteiden muutosvaatimukset aiheuttavat jännitteitä, kuntaliitosten toiveet ja pelot ovat aina taustalla.  Valtiollinen yhteistyökumppani on muuttunut pörssiyhtiöksi, jossa strategiat ja tekijät vaihtuvat; kuluneesti sanotaan maailman muuttuvan. Näiden asetelmien vallitessa on pidettävä tätä mopoa lähes ihmeenä.

Yhteistyön tekemisen idea on kuitenkin yksinkertainen. Oppimalla sitä osataan. 

Tosiasioita ei ole pakko tunnustaa, mutta ne kannattaa hyväksyä. Tuhlaamiseen ja vaikeuksien hankkimiseen ei pidä sortua, mutta päättämättömyys on myös päättämistä.

Ensisijaista on yhteisen edun etsintä, ei sen jakamisessa voittamista. 

Ammattitaitoiset osapuolet ovat tehneet hienon laitoksen, sen kokeneet ja osaavat käyttäjät huolehtivat siitä vastuullisen hallinnon ja ammattitaitoisen johdon alaisuudessa.
Luottavaisin mielin toivotamme onnea ja työntäyteisiä vuosikymmeniä nyt käynnistyvälle sähkön ja lämmön uudelle tuotantolaitokselle.

Puheessa 8.12.2017 käytetty tätä pohjaa

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!