Mihin menet SDP?

29.7.2013 SDP:n pää-äänenkannattaja Demokraatti-lehti julisti pääkirjoituksessa:

  • Sosialidemokratian suuri eurooppalainen tehtävä on vallata valta takaisin markkinavoimilta. Nykymaailmassa eivät kansalliset konstit auta.
  • On täysin loogista, että sosialidemokraatit kannattavat tiukempaa talouden sääntelyä, rajoja pankkiherrojen ahneudelle, sulkua veronkierrolle ja loppua veroparatiiseille.

Eero Vainio, Sdp:n kolmas varapuheenjohtaja saman päivän HS:n haastattelussa laukoi

  • Sdp:n pi­tää la­ka­ta se­lit­tä­mäs­tä hal­li­tuk­sen pää­tök­set hir­veän hy­vik­si, hän sa­noo. "E­li vä­hem­män kau­nis­ta ja enem­män ko­vaa pu­het­ta.

Pidän Eero Vainion kritiikkiä oikeaan osuneena liian paljon superlatiiveja ja hehkutusta liian vähäisistä asioista ja varsinkin saavutuksista. Eikä mielestäni Reijo Paanasen vastaväite ollut vakuuttava, se oli viran puolesta puhetta.
Provokatiivisesti sanon: Puolue ei ole uskottava veronkierron ja veroparatiisien vastaisuudessa niin kauan, kun Suomessa sosialidemokraattisen valtionvarainministerin aikana on kunnallisvero paratiisi pääomatulollisille, sillä vain pääomaveroa maksavat eivät maksa senttiäkään kunnallisveroa. Puheet ovat  kauniita ja oikeita, mutta eivät selkeitä eikä kovia.

Juhana Vartiainen kirjoitti puolestaan sosialidemokratian kriisistä voimakkaan kannanoton, jossa hän ruttaa toiveet pääkirjoituksen sanomalla:

  • ”Hyvinvointivaltion vaaliminen on tänä päivänä palkansaajien keskinäinen asia. Tähän muutokseen ei sosialidemokratia ole sopeutunut. Siksi haetaan vimmatusti ”ilmaista” rahaa veroparatiiseista ja transaktioveroista.
  • Ajat ovat muuttuneet. Pääomalta ei nykyään voi vaatia yhtään mitään.

Juhana Vartiaisen kirjoitus oli tärkeä, mutta ei mielestäni loppuun asti harkittu eikä erityisen analyyttinen. Hänen lähtökohtansa on globalisaation pysyvyys.
Antti Blåfield kirjoitti kolumnin 23.7.2013. Hän lopetti sen kokeneena ja mielestäni oleellisia näkökohtia painottavana kirjoittajana seuraavasti:

  • Po­li­tii­kan us­kot­ta­vuus ja hy­väk­syt­tä­vyys syn­ty­vät ta­voit­tei­den aset­ta­mi­ses­ta si­ten, et­tä niis­tä voi­daan pi­tää kiin­ni mut­ta sa­mal­la on mo­raa­lis­ta voi­maa näh­dä yh­tei­nen etu.
    Se vii­saus kos­kee myös elin­kei­noe­lä­mää, jon­ka pii­ris­sä ku­vi­tel­laan nyt, et­tä maail­man­jär­jes­tys on py­sy­väs­ti muut­tu­nut. Jos his­to­ria osoit­taa jo­tain, niin sen, et­tä py­sy­viä voit­to­ja ei ole. (Korostus MR)
    Kes­kus­te­luun haas­ta­val­le de­mo­kra­tial­le on tus­kin ol­lut pa­rem­paa ai­kaa.

Juhana Vartaisen kannattaa mietiskellä tätä näkemystä, joka muutoin on sukulainen Mauno Koiviston 1950-lukuiselle arviolle, että  kommunismin lopullisuuden usko oli dialektiikan vastaista.
Globalisaatiota voidaan sosialidemokratian periaatteellisen kannan mukaan pitää hyvänä ja tavoiteltavana ja onkin aihetta  ihailla tämän nykyisen hyperglobalisaation kestävyyttä protektionismin painaessa eri muodoissa eri puolilla matalasuhdanteen olosuhteissa.

Martin Wolf on kirjoittanut aiheesta 16.7. FT:ssä artikkelin,
jossa hän on lainannut aiheesta kirjan kirjoittaneita Arvind Subramaniania ja Martin Kessleriä. Hän toteaa, että globalisaatio on ollut kehitysmaille mahdollisuus kaventaa elintasoeroa ja globalisaatio ei ole jäänyt finanssikriisin jalkoihin.  Se on johtunut Martin Wolfin mukaan viidestä syystä edelleen elinvoimainen:

  • 1.  Ensimmäinen, liberaali kaupan idea on voimissaan, on WTO:ta ja sopimuksia eikä EU:ta sovi unohtaa.

    2.  Toiseksi vaikka epäonnistumisia, erityisesti euroalueella raha- ja finanssipolitiikan ollut verrattomasti parempaa kuin 1930-luvulla.

    3.  Kolmas tekijä , globaali kapitalismi on korvannut kansallisen kapitalismin. Yritykset eivät enää samalla puolella kuin työntekijät (ovatko koskaan olleetkaan kysyy eräs kommentaattori).

    4.  Neljänneksi markkina- ja globalisoitumisideologiat ovat edelleen hallitseva.

    5.  Lopuksi viidenneksi sosiaalisen turvaverkot vaikkakin repaleisina, suojaavat ihmisiä työttömyyteen pahimmilta seurauksilta.

Mutta Wolf näkee,

  • että järjestelmä ei huolimatta kaupan menestyksestä tule olemaan turvassa ellei muilla politiikan lohkoilla edistytä: Rahoituskriisit on saatava hallintaan, eriarvoisuuskehitys on pysäytettävä, työttömyys saatava kuriin puhumattakaan muista epävarmuustekijöistä, joista erityisesti geopoliittinen vastakkainasettelu on uhkaamassa maailmaamme.
    1900- luvun alkupuolelta opimme, ettei vapaa kauppa voi toimia muusta maailmasta irrallaan olevana saarekkeena. Jos globalisaatio halutaan pitää hengissä, on katsottava ja toimittava paljon tehokkaammin muilla politiikan sektoreilla.
Martin Wolf ei pidä eikä varmaan monet muutkaan siis nykyistä maailman tilaa lopullisena. Dialektiikkaan viitaten arvion, että tulee vastavoima teesi-antiteesi-synteesi ketjuna. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kehitystä ja sen vääjäämättömyyttä jäisimme odottamaan, vaan meidän on oltava ajassa ja muutoksessa mukana.Mutta joudumme  hyväksymään Juhana Vartiaisen tylyn arvion siitä, että palkansaajat joutuvat vastaamaan hyvinvointivaltiosta. Mutta siitä huolimatta emme  voi pitää hyväksyttävänä  sitä, että pääomatulolliset ovat vapaamatkustajia kunnallisverotuksessa. Eli vaikka pääsääntö on tyly, voidaan vallitsevia vääryyksiä poistaa tässä ja nyt.
  Kun jopa Sir Martin Wolf sanoo, että globaalin talouden jatkumisen ehtona kasvua tukevampi talouspolitiikka ja se, että voittajien palauttavat osa voitoistaan tukena menettäjille, niin sellaiselle politiikalle voisi arvioida olevan kysyntää. Ja sehän on sosialidemokratian periaatteiden mukaista.

Me haluamme ponnistella paremman kansainvälisen kehityksen puolesta siksi, että se on suomalaisten työtätekevien todellisen edun mukaista ja siksi, että se voi olla myös solidaarista. Nykyiset epäkohdat on tunnistettu ja on oikein, että Demokraatti-lehti kirjoittaa niistä ja niiden ratkaisumalleista. Mutta mitä me sanomme ja miten me korjauksia yritämme tehdä onkin sitten vaativampaa. Lause, jossa sanotaan, että otetaan valta takaisin markkinavoimilta, ei taida olla kovin selvää eikä kovaa kestiä. Se on enemmän heitto, joka ei avaudu ja harva siihen uskoo. Markkinavoimat on paljon puhuttu, mutta epämääräinen liian abstrakti- käsite ja kaiken lisäksi mielissämme soivat vieläkin
Jyrki Kataisen lapsellisen uhoavat niskalenkkipuheet, jotka hetkessä joutuivat pilkan kohteeksi. 
Demokraatin johtopäätös on kuitenkin varsin oikea: Kansalliset voimat eivät riitä käänteen aikaan saamiseksi ja siitä mielestäni seuraa johtopäätöksenä, että EU:ta on tuettava ja kehitettävä ja sen kautta on pyrittävä parempaan talouteen epätasa-arvon vähentämiseen ja kohenevaan työllisyyteen. Meidän on uskallettava sanoa, että Suomella ei ole niin kuin ei juurikaan millään muullakaan Euroopan maalla ole mahdollista rusinan poimintaa EU:n pullasta. On uskallettava sanoa väärälle kansallismielisyydelle selkeä ei. Matkimalla EU-kriittisiä populistisia trendejä ajaudumme epäuskottavuuteen ja se on kansainväliselle liikkeelle myrkkyä.

Demokraatti kirjoittaa oikein sanoessaan, että
On täysin loogista, että sosialidemokraatit kannattavat tiukempaa talouden sääntelyä, rajoja pankkiherrojen ahneudelle, sulkua veronkierrolle ja loppua veroparatiiseille.Ongelmamme on, että monet muutkin puhuvat näistä samoista asioista ja kuten edellä sanoin, niistä voi tulla vain käypää tavaraa tekemällä niiden puolesta töitä ja saamalla jotain aikaan. Tekojen kautta puheet muuttuvat koviksi.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!