Lasse Lehtinen ja Tannerheimin ritarit

LasseLehtinentannerheiminritari20170308.jpg

Lasse Lehtine luennoi Turun Työväentalolla Tannerheimin ritareista.

Tilaisuuteen tullessani Lasse tervehti: ”Tervetuloa Anttonin isä”. Tähän ole onneksi tottunut, sillä jo 15 vuotta sitten Åbo Akademin EU-luentotilaisuudessa minulta kysyttiin ”Är du Anttons pappa”.

Anttonista kirjoitettaessa on mainittu tannerilaisuuskin ja itsekin hän Turussa puoluesihteerisyydestä vihjatessa itsenäisyyspäivän aattona Tarmon talolla muistutti, että Turusta ennenkin tullut puoluesihteeri Unto Varjonen, jonka lempinimestä Pitkä Roisto hän - "ei ainakaan toista voi täyttää" .

Kuten tilaisuuden mainoksessa esitin, on Tykistökoulun kurssitoverini Harri Raitis kirjoittanut aiheesta romaanin.
Romaanin päähenkilö Pitkäksi Roistoksi haukuttu turkulainen reservinupseeri Unto Varjonen on turkulainen, josta tuli SDP:n puoluesihteeri 28 vuotiaana vuonna 1944. Unto Varjonen kuoli Suomen Pankin johtajana jo 36 vuotiaana aortan repeämiseen sulkapallokentällä New Yorkissa Maailman Pankin kokouksen yhteydessä.
Lasse Lehtisen asevelisosialistien rankinlistalla hän oli N:o 2.

Ykköspaikan vei ennen SDP:n järjestöpäällikkönä toiminut Kalle Lehmus,
joka sodan aikana oli päämajassa Mannerheimin ja Tannerin yhteysupseerina. Kalle Lehmus ilman sotakouluja yleni vänrikistä everstiksi viidessä vuodessa. Ja oli lopulta puolustusministeriön kansliapäällikkö, josta tehtävästä erotettiin väärinkäytösten ehkäpä tosiasiassa CIA yhteyksien vuoksi.

Varsinais-Suomen piirin historiakirjassa 100 vuotta kansanvallanpuolesta kirjoitamme Anttonin kanssa asevelissosialisteista. Kirjoitusta varten haastattelimme Veikko Hellettä sattumalta samana päivänä, jolloin Kalevi Sorsi kuoli, Matti Vähäkylää ja sodassa mukana olleita ja veljiään kaatuneina menettäneitä Naantalin Luonnonmaan ”poikia” Erkki ja Aarno Luotosta sekä Lauri Tarkkia.

Veikko Helteen näkemykset vahvistivat käsitystä, että aseveljien välillä  oli ennen muuta henkinen yhteys, joka ei ollut hurraa-isänmaallisuutta. Sen sijaan sosiaalista toimintaa, puutteessa olevien asian ajamista pidettiin aina keskeisesti mukana. Ja vasta siitä muodostui yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvaisuuden henki.

Pelottavan lahjakas Lasse

Kun Matti Ahde siirtyi ministeriksi Mauno Koiviston valinnan jälkeen, ehdotin tehtävään lahjakasta Lasse Lehtistä. Häntä moitittiin laiskaksi. Väite on paikkansa pitämätön, kuten ahkera kirjoittaja ja tutkija itse osoittanut toiminnallaan. Tehtävään valittu Olli Helminen oli tasapuolinen ja oikeudenmukainen ja hänestä ei ole pahaa sanaa sanottavana, mutta hän oli vaaraton silloin nousevien tähtien ja Lassen ikätovereiden Matti Ahteen ja Erkki Liikasen kannalta katsottuna. Ja tämän seurauksena Lasse suuntautui entistä vahvemmin kirjallisiin harrastuksiin.

Lassen joviaali olemus ei viittaa analyyttisyyteen ja terävyyteen. Hän on jaksanut ihmisten tuntojen tulkkina arvostella puolueen toimintaa ja hän viiltävästä kritiikistä ovat saaneet maistaa monet toverit, josta yhtenä esimerkkinä lainaan hänen parin vuoden takaista IS:n  kirjoitustaan:

Paavo Lipponen on viimeinen puheenjohtaja joka lukee kirjoja ja harrastaa historiaa.

Puolueen puheenjohtajien tuolinjalkoja Erkki Tuomioja on aina sahannut. Sorsasta lähtien jokainen on sen vuorollaan saanut kokea. Vahvempansa Tuomioja kohtasi vain Lipposessa. Se ehkä myös selittää patologisen vastenmielisyyden Lipposta kohtaan.

Tuomiojan tapa tehdä politiikkaa on yksinkertainen. Tietyin väliajoin hän ilmoittaa harjoitetulle talouspolitiikalle tai turvallisuuspolitiikalle vastalauseensa. Tukijoille näyttää riittävän, että vastustetaan vuoron perään EU:ta, Yhdysvaltoja, ydinvoimaa, globalisaatiota, Lipposta ja Raimo Sailasta.

Jäsenmaksun Lasse Lehtinen on luvannut maksaa 50-vuodren jäsenyyden jälkeenkin, se antaa oikeuden arvostella.

Lasse olisi ollut valmis uhrautumaan puolueen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2012 vaaleissa. Se olisi ollut parempi vaihtoehto, kuin Paavo Lipposen nöyryyttäminen. Lassen huumorintajulla epätoivoisesta tehtävästä olisi selvitty puoleen ilmettä monipuolistaen. Mutta se on ollutta ja mennyttä, ja häntä turha tulla tällä kerralla pyytämään, sanoo hän itse.


Sen sijaan Lasse johtaa hallituksen puheenjohtajana Väinö Tanner säätiötä. Säätiö pitää Tannerin muistoa ja tukee Tannerin arvojen mukaista toimintaa. Ja Lasse kiertää maat esitelmöimässä ja kirjoittaa helposti luettavaa, ensi syksynä ilmestyvää kirjaa Tannerista.

Lasse Lehtinen viihtyy mukavassa seurassa ja hänellä on hyviä kavereita kaikkialla myös Naantalissa ainakin kaksi, joiden  molempien nimi on Jukka Leino, toinen ex suurlähettiläs toinen haukitohtori ja insinööri.

Ps. Sunnuntainan 12.3.2017 klo 13.00 MTV esittää dokumentin Väinö Tannerista

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!