Ihmisyyden vuoksi pitää lukea  Päivin  IHMISYYDEN VUOKSI kirja

PC3A4iviLipponenIhmisyydenvuoksi20180924.jpg

Päivi Lipposen romaani  Ihmisyyden vuoksi julkaistiin elokuussa 2018

Kirja ja kirjoittaja liittyvät yhteen, tietenkin. Mutta toisaalta ei ole pahitteeksi rakentaa pientä palomuuria. Siksikin, että ne joilla on ennakkoluuloja politiikkaa ja/tai Lipposia kohtaan, voisivat tarttua kirjaan romaanina, sillä juuri heidän pitäisi kirja lukea.

Aloitetaan kuitenkin Päivi Lipposesta, jonka kirja päättyy merkitykselliseen kiitokseen

Haluan omistaa esikoisromaanin Paavolle. Hän on seisonut rinnallani.

Kun aikaisemmin sanottiin Paavon vaimo, niin nyt on kohtuullista kertoa, että kirjailija Päivi on naimissa Paavon kanssa, ja että hän on kolmen tyttären äiti, historian tohtori, opettaja ja poliitikko; ahkera, lahjakas ja tahtoa täynnä.

Tietenkin hänelle on ollut onni ja hyöty olla Paavon rinnalla ja mukana. Se on avannut portteja ja luonut harvinaisen mahdollisuuden nähdä muodollisen ja tosiasiallisen vallan rakenteita hyvässä ja pahassa.
Paavosta on hänelle politiikassa ollut hyötyä ja haittaa. Nykyisin Päivi tietää omasta ja Paavon kokemuksesta, että kansan päätös äänestäjän vaaleissa ei ole tuomioistuimen ratkaisu eikä yliopiston todistus; se on aavistuksen oikeudenmukaisuuden suuntaa käännetty arvonta. Ja silti sitä on kunnioitettava.

Kirjailija Päivi Lipposen kirja

Tutkijakoulutuksen saaneelle ja käytännön kokemusta hankkineelle kirjoittamaan tottuneelle on edellytykset erittelyyn ja johtopäätösten tekemiseen:
Kirjan kiitosta edeltänyt kappale:

Natsirikollisen lapsi totesi haastattelussa, että joka kerta hän löytää uudesta työpaikastaan historian tapahtumia vastaavat ryhmät: kolmasosa olisi natsismin kannattajia, kolmasosa myötäilijöitä ja kolmasosa vastustajia.
Aikuisena olen pohtinut, kenessä joukossa itse seisoisin: millaisen henkilökohtaisen valinnan itse kukin meistä tekisi turvatakseen asemansa, henkensä, perheensä, tai oman lapsensa , kun oikeusvaltion rakenteet murtuva. Kirjallani toivon saavaani ihmiset miettimään sivistyksen merkitystä, rajaa hyvän ja pahan välillä.

Tämä on teoreettinen melkein m.o.t. hypoteesi, jonka monet tuntevat oikeaksi historian opetuksen kautta.
Mutta tämän romaanin ansio ei olekaan tässä johtopäätöksessä eikä kirja itsessään olekaan selvä vastaus, vaan kuten Päivi toteaa, että hän toivoo lukijan tulisi miettiä hyvän ja pahan sekä sivistyksen merkitystä. Ja miettimään hän pistää tuodessaan ihmiset tunteineen kirjan sivuille.

Kirja tarinoita ihmisistä, heidän keskinäisitä suhteistaan, arkipäivän iloista ja murheista sekä  kohtalon käden kosketuksista. Romaanissa ei ole sellaista yllätykseen perustuvaa juonta; alusta asti voisi tietää, ettei tässä hyvin käy. Siitä huolimatta monikerroksisista kertomusta on pakko lukea, lukija on saatu koukkuun, sillä ihmiset elävät kirjassa- tulevat iholle.
Asiakirjoittaja Päivillä ei ole roolia kirjassa ei edes lukijan päässä. Päivi ottanut pitkän askelen taitelijan suuntaan.

"Ne, jotka eivät muista mennyttä, ovat tuomittuja toistamaan sen."
on George Sataynalta lainattu kirjan motto.

Kirja ei ole vastaus kysymykseen, miten voidaan moton uhka välttää. Kirja lisää mahdollisuutta keksiä vähintään se, mitä pitää miettiä. Siksi kirjaa on suositeltava nuorille ja myös niille, jotka pelkäävät tuputusta. Kirja on enemmän ymmärtävä kuin tuomitseva ajaessaan kuitenkin selkeästi ihmisyyden asiaa.

Venäjän ja Saksan suurvaltasuhteiden sitominen henkilöiden avulla itsenäisen Suomeen on oivallus. Kirja on taidetta tarkoituksella tai sattumalta, nappiosuma Suomi 100 teemaan.

Ja sitten lopuksi ideologiaa:

Natsismin ja kommunismin polarisoituneen todellisuuden samanaikainen samankaltaisuus toimii tässä paremmin kuin kaikissa niissä toista puolta kuvanneissa lukuisissa ihmisten vihaa herättäneissä kauhukertomuksissa.
Ihmisyyden vuoksi näin on ollut viisasta kuvata näitäkin ilmiöitä.

MR

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!