Totuuden jälkeinen aika muualla ja meillä

TotuudenjC3A4lkeinenaikaalkoinatsiSaksassa20170506.JPG

Väitetään, että valheella on lyhyet jäljet. Siinä on totta vain nimeksi, koska totuutena tarjotulla valheella on pitkät jäljet, jotka vievät moneen historialliseen saranakohtaan. Vaihtoehtoinen totuus ei ole presidentti Donald Trumpin hallinnon keksimä vipu, jolla suistaa maailma radaltaan.

Jo yli 90 vuotta sitten kiisteltiin vaihtoehtoisista faktoista ja moni halusi uskoa mieluummin niihin kuin tosiasioihin, joita pystyi perustelemaan todellisuudella. Trumpin hallintoa tuskin ilahduttaa, että vaihtoehtoisten faktojen luvattu maa oli tuolloin natsi-Saksa.

Näin aloittaa Helsingin Sanominen Jukka Petäjä tämän päiväisen (7.3.2017) kolumnissaan  tosihistorian kertauksen. Totalitäärinen hallinto synnyttää mahdollisuuden tällaiseen. Mutta siinä pitää ymmärtää ihmisten mielenliikkeitä. Tätä kirjoituksessa selostetaan, miten yksinkertainen konsepti toimii:Toistetaan valhetta totuutena

Natsi-Saksassa moni järjettömän toiminnan muka oikeuttanut opinkappale perustui juuri totuutena tarjotulle valheelle. Natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels suhtautui myönteisesti Siionin viisaitten salaisiin pöytäkirjoihin, joka kertoi juutalaisten maailmanvalloitussuunnitelmista ja oli venäläisten fabrikoima. Teos tuki natsi-ideologiaa ja vahvisti antisemitismin perustaa.

Siionin viisaitten salaiset pöytäkirjat paljastui väärennökseksi jo vuonna 1921, mutta se ei muuttanut natsijohdon suhtautumista teokseen – ja siihen, mitä he halusivat saksalaisille totena esittää.

Tämän toimintamallin törkeys paljastuu, kun historialliset selvitykset osittavat teon tahallisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden.

Ruotsalainen toimittaja Anders Rydell muistuttaa teoksessa Kirjavarkaat – Natsi-Saksa kirjoitetun kulttuurin tuhoajana, että vaikka propagandaministeri oli vakuuttunut siitä, että pöytäkirjat oli väärennetty, hän otti niihin pragmaattisemman näkökannan, josta tuli yleinen natsiliikkeen piirissä: Hän oli vakuuttunut ”pöytäkirjojen sisäisestä joskaan ei välttämättä faktojen mukaisesta totuudesta”.

Kukaan ei tiedä...

Sami Sillanpää kirjoitti kolumnin Helsingin Sanomissa, jossa kertoi Trumpin metodista

”Kukaan ei ole vahvempi kuin minä”, Trump on sanonut.
”Kukaan ei rakasta Raamattua niin kuin minä.”
”Kukaan ei kunnioita naisia enemmän kuin minä.”

Kukaan ei myöskään ole Trumpin mukaan parempi vammaisille, asevoimille, veteraaneille, tasa-arvolle tai Israelille. Kukaan ei tiedä Trumpia enempää veroista, kaupasta tai velasta. Kukaan ei tunne poliitikkoja ja systeemiä paremmin. Kenelläkään ei ole parempia leluja, eikä kukaan muu tiedä, mikä on devalvaatio.

Vaatiihan tuollainen narsistinen pullistelu pokkaa.

Kukaan ei tietenkään ajattele, että Trumpin lausunnot pitäisi aina ottaa kirjaimellisesti. Kukaan ei tiedä -ilmaisu on tehokas retorinen keino. Siinä vedotaan johonkin kuulijakunnan yleisesti hyväksymään käsitykseen ja asetutaan itse sen vankaksi kannattajaksi.

Mitä suuret edellä sitä pienet perässä.

Naantalissa on väännetty vuosia  kättä Naantalin historian kirjoittamisesta. Porvaririntama Kokoomuksen johdolla on pitänyt kirjoittamista liian kalliina. Asenne on herättänyt ihmetystä niiden keskuudessa, jotka ovat pitäneet Kokoomusta sivistyspuolueena. Politiikkaa seuraava ymmärtää, että kallis hinta on veruke, ja että taustalla on muita syistä.

Apropoo

Rannikkoseudun aktiivisesti markkinoima valtuutettu Anne Pentin, kok Fandonia-kustantamo on julkaissut Annen uusimman elämänkumppanin Jan Lindströmin  kertomuksen, kuten Jani itse luonnehtii: ”Sellaisena kuin minä ne koin”.

Tällaisen TTT-tarinahistorian taiteenlajissa yhdistyvät:
Tahallisuus, Tarkoituksenmukaisuus ja Talous.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!